Susikin tarina - eli kuinka valkoinen susi tuli taloon

Kun vanha greyhoundimme Rosaliina nukkui joulukuussa 2004 pois, olimme jo kauan tienneet, että ilman isoa koirakaveria taloudessamme jotain jäisi puuttumaan ja perheemme tuntuisi vajaalta. Myös pienet kääpiöpinserimme jäivät kaipaamaan kookasta ystäväänsä, tunnollista suojelijaansa ja luotettavaa kaveriansa, jonka lämpimään kylkeen kelpasi sohvalla maatessaan painautua...

Seuraavaa rotuvalintaa oli pohdittu pitkään, ja erittäin varteenotettavaksi nousi vaihtoehto, johon olimme tutustuneet ekan kerran toistakymmentä vuotta aikaisemmin saksalaisilla palvelus- ja pelastuskoirakentillä. Jo vuonna 1990 olimme olleet aikeissa ottaa tällaisen koiran, sillä halusimme hyvän talonvahdin, luotettavan perhekoiran ja monipuolisen lenkki- ja harrastuskaverin. Tuolloin asuimme vielä Saksassa, missä rodulla oli jo silloin aktiivinen yhdistys, paljon omia näyttelyitä ja kokeita sekä lähes saksanpaimenkoiran suosiota hipovat rekisteröintiluvut, vaikka rotu ei vielä ollutkaan virallisesti hyväksytty. Kasvattaja ja pentukin oli jo valmiiksi katsottuna, mutta sillä kertaa meidän sydämemme ja taloutemme valloitti kuitenkin meille tarjottu riemukas bouviernarttu Larissa. Kytemään jäi silti toivonkipinä, että kenties vielä jonain päivänä...

Suomeen muutettuamme haave tästä rodusta siirtyi hamaan tulevaisuuteen, sillä ei tuntunut kovinkaan järkevältä tuottaa ulkomailta hieno, arvokas koira hyvältä kasvattajalta, joka joutuisi täällä sekarotuisen asemaan, Suomessa kun ei rodulla vielä ollut omaa harrastajakuntaansa saati kerhoa. Seurailimme kuitenkin sivusilmällä rodun kasvatus- ja harrastustoimintaa eri puolilla maailmaa. Viimein meidät tavoitti ilouutinen: tämä vanha ja perinteikäs rotu oli vihdoin päässyt hyväksyttyjen kirjoihin!

VALKOINEN-
PAIMENKOIRA (WHITE SWISS SHEPHERD)

SUSIKKI

TARINA
GALLERIA/GALLERY
FAKTAT/FACTS

PINSERELLA'S