Pinserella's kennelin kantanarttu Etta

We thought of you with love today, but that is nothing new.
We thought about you yesterday, and days before that too.
We think of you in silence. We often speak your name.
Now all we have is memories, and your picture in a frame.
Your memory is our keepsake, with which we’ll never part.
God has you in his keeping.
We have you in our heart.

"The Last Battle
If it should be that I grow frail and weak and pain should keep me from my sleep,
Then will you do what must be done, for this -- the last battle -- can't be won.
You will be sad I understand, but don't let grief then stay your hand,
For on this day, more than the rest, your love and friendship must stand the test.
We have had so many happy years, you wouldn't want me to suffer so.
When the time comes, please, let me go. Take me to where to my needs they'll tend,
Only, stay with me till the end. And hold me firm and speak to me
Until my eyes no longer see. I know in time you will agree
It is a kindness you do to me. Although my tail its last has waved,
From pain and suffering I have been saved. Don't grieve that it must be you
Who has to decide this thing to do;
We've been so close -- we two -- these years,
Don't let your heart hold any tears."

Rakas Etta-muorimme nukkui pois lähes kahdentoista vuoden kunnioitettavassa iässä. Nisäkasvaimen etäispesäkkeet ilmoittivat kivuliaasti olemassaolostaan, ja oli aika tehdä rakkaalle ystävälle viimeinen palvelus. Pidin Ettalle antamani lupauksen: hän sai nukahtaa levollisesti syliini, syöden vihdoin hänen suurinta kiellettyä herkkuansa, suklaata. Näin Etta nukkui pois, lähes loppuun asti omana elämäniloisena itsenään, ja viimeiseen hetkeen asti pientä töpöhäntäänsä silitysteni tahdissa heilutellen... Legenda on poissa... Etta, jäimme kaipaamaan Sinua... Miten noin pieni koira voikin jättää jälkeensä näin ison ikävän...

kutsumanimi / calling name: "Etta"
tittelit / titles: BH/BEGLEITHUND, SUOMEN AGILITYVALIO / FIN AGILITY CH, KANSAINVÄLINEN MUOTOVALIO / INT CH, SUOMEN MUOTOVALIO / FIN CH, VUODEN VOITTAJA 1999 / WINNER 1999, RUOTSIN MUOTOVALIO / S CH
virallinen nimi / official name:Logobon Brown Bernadette
rotu / breed: kääpiöpinseri / miniature pinscher
sukupuoli / gender: narttu / bitch
eli / lived: 27.2.1995 - 29.9.2006
rekisterinumero / registernumber: FIN19185/95
emä / dam: Countrygirl's Brown Eloiza
isä / sire: Bombastic Guitar Man
sukutaulu / pedigree: sukutaulu
terveys / health: vanhuudenvaivoja lukuunottamatta ollut koko ikänsä terveyden perikuva, polvet tutkittiin pariin otteeseen (epävirallisesti) ja todettiin terveiksi
lajit / sports: näyttelyt, agility, BH sekä toko eli tottelevaisuuskokeet / dog shows, obedience, BH
muut harrastukset / other hobbies: fly ball, koiratanssi, temppukisat / fly ball, dog dancing, talent shows

Ettasta

Etta oli edelläkävijä ja harvinaislaatuinen monitaituri, eli rotunsa maailman ensimmäinen agilityvalio ja kaksoisvalio, edelleenkin ainut suomalainen kääpiöpinseri, jolla on titteleitä kolmesta ja tuloksia peräti neljästä eri lajista...

Etta kilpaili voitokkaasti näyttelyissä, agilityssa ja toko:ssa eli tottelevaisuuskokeissa sekä temppukilpailuissa ja palveluskoirien BH-kokeessa

Etta oli terveimpiä tuntemiani koiria, ja eläinlääkäriä ollaan käyty katsomassa vain rokotusten takia. Kun Etta ensimmäisen kerran lähes kymmenen vuoden kunnioitettavassa iässä pääsi hyödyntämään eläinlääkärikuluvakuutustaan, vakuutusvirkailija oikein soitti ja ihmetteli, voiko hänen tietonsa pitää paikkansa, että tuo koira oli tosiaan ollut tähän saakka niin terve, etei vakuutusta oltu tarvittu - sellaista hän ei ollut kuulemma ennen nähnyt! :D

Muut harrastukset

Kun aikaa edellä mainituilta lajeilta riitti, kävi Etta myös harrastamassa fly ball'ia sekä kokeilemassa koiratanssia, jäljestystä, henkilöhakua ja jopa vinttikoirien ratajuoksua. Tämän touhukkaan ja iloisen koiran mielipuuhia olivat pitkät metsälenkit, pallon, keppien ja käpyjen noutaminen, marjastus ja piiloleikit :)

Temput ja taidot

Etta esitti Vuoden Välkky-kisassa hanskojen riisumisen, nopanheittoa, koiratanssin "väkkärä-valssi", "kenguruloikan", vilkuttamisen, seisovan ohjaajan syliin hyppäämisen ja bravuuri-numerolla minuutin mittaisen "pinfonian" soiton sähköuruilla! Lisäksi Etta tuntee lelunsa nimeltä ja osaa käskystä käydä vaa'alla, peruuttaa, ottaa makupala-koppeja, painaa valokatkaisinta ja se hallitsee tietenkin kaikki tottelevaisuus-kokeiden liikkeet ja agility-taidot. Etta myös oppi itsestään taka-jaloilla tanssimisen ja kävelemisen sekä eteen, sivuttain että takaperin, mutta näihin temppuihin en häntä missään nimessä opettanut tai kannustanut, koska ne ovat epäterveellisiä ja rasittavat koiran rakennetta luonnottomalla tavalla. Tässä siis ainakin ne taidot, jotka Etta tunnusti osaavansa, hänen salatut kykynsä olivatkin ihan asia erikseen... :P

Jälkikasvu

Etta on kaikkien Pinserella's kääpiöpinsereiden esiäiti, ja on periyttänyt näille niin ihastuttavaa ulkomuotoaan kuin myös ihanaa luonnettaan. Hänellä onkin hurmaavia Pinserella's jälkeläisiä jo neljässä sukupolvessa! Hän ehti siis elinaikanaan olla onnellinen iso-iso-isoäiti, mitä ei tästä trimmistä ja lapsenmielisestä rouvasta kyllä päältä päin olisi uskonut :). Hänen erinomaisia periyttäjänkykyjä osoittaa sekin, että useilla tämän hetken suomalaisilla ja joillain ulkomaillakin vaikuttavilla huippukääpiöpinsereillä komeillee sukutaulussa Ettan nimi...

Muutamia saavutuksia

Etta oli rotunsa maailman ensimmäinen Agilityvalio ja samalla myös ensimmäinen kaksoisvalio ja ainut suomalainen kääpiöpinseri, jolla on titteleitä peräti kolmesta eri lajista, saati tuloksia neljästä eri lajista. Lisäksi Etta oli mm. Agility KnockOut Suomenmestari 1998, Vuoden Tottelevaisuuskoe-kääpiöpinseri 1999 ja 2000, Vuoden Agility-kääpiöpinseri 2000, Agilityn Seuranmestari 1998, hopea 1997, Kääpiöpinsereiden Agility SM-hopea 1998, Piirinmestaruus joukkuehopeaa 2002, pronssia 1999 sekä Vuoden Välkky-kilpailun 3. sija 2000.

Luonne

Etta oli todellinen unelmakoira! Hän oli eloisa, leikkisä ja huumorintajuinen koko perheen viihdyttäjä :), joka ei iloisuudeltaan ja riemultaan joutanut koskaan olemaan alakuloinen, vihainen tai loukkaantunut - sellaiset fiilikset olivat tälle ilopillerille täysin vieraita. Lisäksi Etta oli täysin lannistumaton: vaikka jotain ikävääkin olisi sattunut, niin Etta ei ottanut sitä raskaasti, sillä hän oli ikuinen optimisti, jonka töpöhäntä ei koskaan lakannut heilumasta! Hän oli ulospäinsuuntautunut, avoin ja rakasti huomiota - todellinen linssilude ja esiintyjälahjakkuus :). Etta rakasti sitä, kun taloon tuli vieraita: hän sai paljon ihailua osakseen, ja sai parhaimmassa tapauksessa vielä esittää temppuja! Kekseliäisyytensä ja yritteliäisyytensä ansiosta Etta oivalsi nopeasti, mitä häneltä haluttiin, ja oppi siksi uudet taidot tuossa tuokiossa! Temperamenttisuudestaan huolimatta Etta oli kotioloissa tasapainoinen ja rauhallinen eikä sählännyt turhia - mutta kilpakentillä hän oli tulta ja tappuraa! Etta nauttii liikunnasta ja harrastamisesta, ja on kestävä kaveri treenikentälle ja lenkkipolulle lähdettäessä. Samalla Etta oli hyvin sopeutuvainen ja vähään tyytyväinen, hänen onnellisuuteensa riittävät ruokakuppi ja kaveri, jonka kylkeen painautua. Itse asiassa juuri ruoka oli Ettan Akilleen kantapää: hän oli vakaasti sitä mieltä, että kyllä hänestä olisi dobermanni kasvanut, jos hänen olisi annettu syödä niin paljon, kuin hän itse halusi! Ettan kiltteydestä kertoo myös se, ettei hän koskaan tehnyt taloudessa tuhoja - omia leluja ravisteltiin ja heiteltiin sitten senkin edestä :).

Ettan esittely

(© Johanna Tammiala 11.10.2003, julkaistu useissa eri lehdissä)

"Etta tuli minulle, kun silloiset kisa- ja palveluskoirani, labradorinnoutaja Elliot ja bouvier Larissa, siirtyivät "eläkkeelle". Olin jo pitkään suunnitellut ottavani näiden kaveriksi jälleen pienen koiran, ja olin harkinnut useita eri vaihtoehtoja, mm. terriereitä, villa- ja paimenkoiria ja tietenkin kääpiöpinseriä. Tutustuin useisiin rotuihin, vierailin kasvattajien luona ja tutkin sukuja. Etenkin kääpiöpinseri oli kiinnostanut minua jo useita vuosia, mutta lopullinen rotuvalintapäätös syntyi yksinomaan sen pohjalta, että minun ja Ettan tiet kohtasivat: Ettan luonteessa yhdistyivät paimenkoiramainen tottelevaisuus ja miellyttämishalu terrierimäiseen temperamenttiin ja rohkeuteen sekä villakoiramaiseen oppivaisuuteen ja leikkisyyteen, ja tämä kaikki vielä kauniissa ja helppohoitoisessa pakkauksessa! Etta oli siis niin hurmaava, että olin kerta kaikkiaan myyty - ja niin oli sitten Ettakin! ;)

Minun ja Etan yhteinen harrastustaival alkoi siis keväällä '95 heti Etan tultua taloon 3,5 kk iässä. Aloimme vähitellen tunnustelemaan, mitkä lajit olisivat Etalle mieleen - sillä harrastuslaji on tietenkin valittava koiran mieltymysten ja lahjojen, eikä pelkästään omien ambitioiden mukaan. Odotellessani pennun 4kk-rokotusta kokeilin jo kotona leikin varjolla opettaa sille hieman tottelevaisuuden alkeita, mutta Etta yllätti minut lahjakkuudellaan ja oppi näiden parin viikon aikana puolivahingossa myös jo vaativampia taitoja, kuten suuntakäskyt eteen, oikea ja vasen, vaikka emme olleet ehtineet niitä paljonkaan treenaamaan - silloin totesin, että tuo koira on fiksuin koskaan näkemäni ja kouluttamani yksilö! Eipä aikaakaan, kun kävimme jo paikallisen kääpiökoirayhdistyksen tottelevaisuus- ja näyttelyharjoituksissa, joten oli luonnollista osallistua myös seuran agilitykoulutuksiin, Etan täytettyä 6kk. Yksi hauskimpia treenimuistojani on ensimmäiseltä harjoituskerraltamme, jonka aiheena oli kontaktiesteiden opettelu. Aloitimme tietenkin helpoimmasta, eli puomista. Kouluttajamme selitti perusteellisesti ja hartaasti, miten koira on varovaisesti ja rauhallisesti ohjattava esteelle, jottei se pelästyisi. Sitten kukin ohjaaja vuorollaan suostutteli, talutti tai nosti koiransa puomille. Kun tuli meidän vuoromme, huomasin yhtäkkiä, että koirani oli kadonnut viereltäni. Seurasin katseellani kädessäni olevaa hihnaa, jonka toinen pää löytyi korkealta A-esteen huipulta, missä Etta keikkui kasvoillaan harvinaisen tyytyväinen ilme - se siitä varovaisuudesta, eipä tarvinnut tuota koiraa esteille suostutella! Siellä A-esteellä taisi olla Etan mielestä todella hyvät näköalat, kerrankin sai olla kaikkein isoin!

Aktiivinen harrastaminen käynnistyi kuitenkin vasta myöhemmin, kun siirryimme Turunmaan Kennelyhdistyksen riveihin osallistumalla seuran agilityn alkeiskurssille marraskuussa '95. Tottelevaisuutta harjoittelimme yhä satunnaisesti TSKK:ssa. Mitään lajia - etenkään tokoa - emme kuitenkaan koskaan treenanneet kilpailut mielessä, vaan tavoitteena oli ensisijaisesti mukava yhdessäolo, hauska tekeminen ja yhteistyön kehittäminen.

Etan agilityura on ollut melkoinen menestystarina heti ensi esteistä lähtien. Etta oli synnynnäinen ratakiitäjä, ja saikin harrastuskaverilta osuvasti lempinimen "agilityratojen pieni punainen Ferrari" :). Näin lahjakkaan koiran kanssa oli helppoa innostua kilpailu-urasta. Etan voitettua muutamat mölli-kisat siirryimme syksyllä '96 kilpailemaan virallisissa kilpailuissa. Kolmosluokkaan nousimme 13 kisassa, joista Etta voitti 6 nollatuloksella, saavuttaen 8 KUMA-tulosta. Kolmosluokassakin Etta on saavuttanut lukemattomia KUMA-tuloksia ja voittoja. Ettalla on näyttelyistä, kisoista ja kokeista pitkä liuta saavutuksia, joista tärkein oli tietenkin rodun maailman ensimmäinen kaksoisvalionarvo. Emme valitettavasti ehdi osallistua Etan kanssa kovin usein agilitykisoihin saati sitten tottiskokeisiin, sillä vähäinen vapaa-aikani menee monenlaiseen kouluttamiseen ja useiden lajien monipuoliseen harrastamiseen koirieni kanssa. Mitä vähemmän ehtii panostamaan yhteen yksittäiseen lajiin, sitä vaikeampaa siinä on menestyä. Kisaamme Etan kanssa vuodessa keskimäärin harvemmin, kuin useimmat aktiiviharrastajat parin kuukauden aikana.

Etta on erittäin nopea oppimaan, ja omaksuu uudet taidot yleensä 3:lla-10:llä toistolla. Taitoja treenataan kehulla ja palkitsemalla, ja Etta on väsymätön harjoittelija. Etta on myös siitä hauska harrastuskaveri, että se rakastaa kaikkea tekemistä tasapuolisesti - oli se sitten temppu-treeniä, agilityharjoittelua, tokotreeniä tai näyttelyissä käyntiä - eikä tarvitse mitään lisämotivaatiota siihen. Mitä haastavampi, sitä parempi, taitaa Etta tuumata, joten vaativimmat taidot, kuten urkujen soitto, kuuluvat kyllä selkeästi hänen suosikkeihinsa. Eniten Etta rakastaa näyttelykehissä saamaansa huomiota sekä agilityratojen vauhdin huumaa!

Kun aloitimme Etan kanssa agilityn, koulutus oli nykyiseen verrattuna vielä aika lapsen kengissä. Näin tulin tehneeksi hänen kanssaan paljon koulutus- ja ohjausteknillisiä virheitä. Kontaktipintoja emme tulleet ensimmäisen vuoden aikana harjoitelleeksi ollenkaan, koska erään kouluttajan mukaan "noin pieni koira ei pysty tekemään kontaktivirheitä". Etan tehtyä yhdellä harjoitusradalla ponnekkaat kenguruloikat jok'ikisen radalla olleen kontaktipinnan - jopa A:n ylösnousukontaktin! - yli, kouluttaja ei sitten tainnut sen koommin koiran kokoa kommentoidakaan :) ... Paikallaoloakaan emme ymmärtäneet harjoitella ennen, kuin aloimme kilpailemaan. Etta on kuitenkin ollut aloittelevalle agility-ohjaajalle paras mahdollinen harrastuskoira, sillä hän antaa ohjaajan tekemät virheet "anteeksi" ja paikkaa niitä omilla taidoillaan. Älykkään ja oppivaisen luonteensa ansiosta hänelle oli helppo opettaa jopa jo kertaalleen väärin opetetut asiat uusiksi.

Tärkein syy lajivalinnoille on ollut, että Etta omaa kaikki agilitykoiralle tärkeät rakenne-, terveys- ja viettiominaisuudet - ja silminnähden nauttii lajista! Etan hyvä kehonhallinta ja notkea, kestävä ja vahva rakenne hyvine kulmauksineen tekevät hänestä ketterän ja erittäin nopean ratasuorittajan, vaikka hän antaakin pienellä koollaan (27,5 cm) paljon tasoitusta useimmille mini-luokan kookkaammille kilpailijoille. Hyvät vietit, rohkeus ja kyky itsenäiseen työskentelyyn, työskentelyinto, hyvä hermorakenne ja riemukas temperamentti tekevät Ettasta innokkaan, vauhdikkaan ja motivoituneen agility- ja tokokoiran, jolla on aina kova into treenikentälle. Lisäksi Etta on erittäin palvelualtis ja kuuliainen, jolloin hänen intonsa suuntautuu juuri ohjaajan osoittamaan tehtävään eikä mihinkään ylimääräisiin toimintoihin. Pahin mahdollinen kidutus Etalle on kisojen katsominen ilman että hän saa osallistua!

Minulla ja Etalla on paljon ihania, yhteisiä reissumuistoja, ja hän onkin erittäin kätevän kokoinen ja hyvätapainen matkaseuralainen. Etta nauttii matkustamisesta, ja on viihtynyt erittäin hyvin niin autossa, junassa, veneessä, laivassa kuin myös lentokoneessa. Näillä kulkupeleillä olemme reissanneet ulkomailla voittamassa näyttelyitä ja kierrelleet kotimaassa kisoja, kokien paljon ikimuistoisia hetkiä. Etta esimerkiksi viimeisteli Agility-valionarvonsa silloin, kun osasin sitä vähiten odottaa, eli 4.8.2001 Ragit:in kilpailuissa, lennettyämme aamuyöstä ensin Turusta Helsinkiin ja sieltä suoraan Rovaniemelle kisapaikalle. Etta ei ollut koskaan aikaisemmin ollut lentokoneessa. Rankasta matkasta huolimatta Etta voitti molemmat kilpailut virheettömällä ihanne-ajan alittaneella suorituksella. Etta on monet kerrat päässyt kolmosluokassa palkinnoille, mutta vastassa ovat - ei ainoastaan Suomen vaan koko maailman kovatasoisimmat mini-agilityn kilpailijat! Suurin osa mini-luokan koirista oli tuolloin, vanhojen sääntöjen mukaisesti, myös huomattavasti suurempia kuin piskuinen kääpiöpinseri, useat lähemmäs 40 senttimetriä. Näin tämä tupla-voitto tuntui kerrassaan uskomattomalta! Nämä olivat samalla myös viimeiset voitot, jotka Etta tarvitsi Agilityvalionarvoonsa. Myöhemmin näitä nollavoittoja on toki tullut vielä useita lisää.

Mieleenpainuvin toko-muisto lienee ollut Etan ensimmäinen koe, johon osallistuimme Turun Elonäyttelyssä. Etan juoksun takia emme olleet käyneet edes tokotreeneissä moneen viikkoon ennen koetta, joten jännitys oli aikamoinen. Kaikki muut osallistujat olivat ”oikeiden” palveluskoirarotujen omistajia, jotka hymähtelivät pikkuruiselle Etalle, kun saavuimme paikalle. Vähättelevät hymyt hyytyivät kuitenkin nopeasti, kun Etta taituroi itsensä huippupistein suoraan kilpailun korkeimmalle palkintopallille.

Joskus Etta myös oppii itsekseen uusia taitoja ja pääsee yllättämään omistajansa. Eräs tapaus tulee mieleen, joka tapahtui pian sen jälkeen kun Etta tuli pentuna taloon. Eräänä päivänä keskeytin kahvinjuontini keittiönpöydän ääressä hoitaakseni jotain kiireisiä askareita. Kun myöhemmin palasin keittiöön, minut kohtasi yllättävä näky: kahvistani oli juotu puolet, ja sitä oli myös hieman läikytetty pitkin pöytää. Ensin tietenkin syyttelin muita perheenjäseniä tapahtuneesta, mutta vähitellen selvisi, että syyllinen olikin Etta - hän oli keksinyt siirtää tuolia sopivaan paikkaan ja onnistunut siitä sitten kiipeämään pöydälle. Ilmeisesti hän oli sitä mieltä, että koska minä pidin tuosta juomasta, niin kai sen oli pakko olla hyvää - ja kyllä Etta oli loppupäivän vielä tavallistakin pirteämpi ;)! Onneksi Etta on erittäin tottelevainen, eikä ole sen koommin pöydillä kiipeillyt.

Toinen Ettan itse kehittämä taito on hyppy takaperin sohvalle. Sen hän esittää lähinnä silloin, kun häneltä vahingossa tipahtaa lelu lattialle. Tällöin välitön loikka perään, lelun salamannopea nappaaminen ja jo samalla hetkellä tapahtuva ponnistus takaperin takaisin sohvalle on ainut keino estää muita koiria viemästä lelua! En lakkaa itsekään koskaan ihmettelemästä tuon koiran jäntevyyttä ja fysiikkaa...

Etta on todellinen monitaituri, ja on kyllä monet kerrat yllättänyt minut kyvyillään. Suurin osa hänen tempuistaan ja taidoistaan on itse keksimiä ja kehittämiä, ja aiemmin mainittujen lisäksi esimerkiksi urkujen soitto on saanut alkunsa hänen musikaalisista lahjoistaan - Ettaa ei pysty huijaamaan, jos olen säätänyt urkujen äänilajia erilaiseksi, hän suuttuu uruille! Omasta mielestään Etta voisi näppäillä tietokonettakin, ja varmaan alkaisi kirjoittamaan sähköpostiakin, jos vaan annettaisiin ...

Etta on myös itseoppinut "vadelmanseisoja", joka "etsi vadelma"-kehoituksen kuultuaan lähtee oitis etsimään vadelmapensaita, ilmaisten löytönsä herkkusuu-omistajalleen (saalis jaetaan tietenkin kristillisesti). Haku ja etsintä (niin esine- kuin henkilö-) ovat Etalla veressä...

Etta keksii jatkuvasti uusia tapoja viihdyttää sekä itseään että minua. Kotona hän tunkee vinkulelunsa kaapin alle tai kenkään, voidakseen sitten vaania sitä, kuin hiirtä kolossaan. Mökillä puolestaan hän joko saalistaa laineilla kelluvia leviä, tai leikkii hiekkaleikkejä: Ettasta on äärimmäisen jännää kaivaa salamannopeasti kuoppa hiekkaan, ja sitten tarkkailla, miten heti seuraava aalto huuhtoo sen jälleen pois! :)

Etta on kunnioitettavasta veteraani-iästään huolimatta vieläkin innokas leikkimään, eivätkä hänen kekseliäisyytensä ja huumorintajunsa tunne mitään rajoja :). Hauskinta on seurata, kun kääpiöpinserit leikkivät keskenään, ja yrittävät - toinen toistaan ovelampina - jujuttaa toinen toisiaan :).

Etta on laittanut käsitykseni siitä, mitä kaikkea koira voi oppia ja omaksua, aivan uuteen uskoon!

Tärkeämpää kuin Etan saavutukset ja palkinnot on kuitenkin se, että hän jatkuvasti täyttää arkeni lukemattomilla ilon hetkillä, ja on näin onnistunut valloittamaan sydämeni jokaisen sopukan - siitä suurin kiitokseni rakkaalle Etalleni! Perheessämme on ennen kääpiöpinsereitämme ollut monenmoisia erilaisia koirapersoonallisuuksia, ja kaikilla on tietenkin oma paikkansa sydämessäni, mutta silti yksi on ylitse muiden: Etta on elämäni koira."

Muutamia näyttelytuloksia

  • Helsinki, kansainvälinen Vuoden Voittaja-näyttely 7.12.2003: ERI 1, ROP-VET
  • Tampere, kansainvälinen näyttely 16.3.2003: ERI 1, PN-2, ROP-VET
  • Loimaa, 30.6.2002: 1./1. SA, VSP, ROP-VET
  • Forssa, kansainvälinen näyttely 29.6.2002: 1./1. SA, PN-3, ROP-VET
  • Tallinna, kansainvälinen näyttely 25.8.2001: 1./1. SA, PN-2, CACIB, KANS MVA
  • Ruotsi, Byske, kansainvälinen näyttely 8.7.2001: 1./1. SA, PN-1, CACIB, ROP
  • Ruotsi, Piteå, kansainvälinen näyttely 7.7.2001: 1./1. SA, PN-1, SERT, CACIB, S MVA, ROP
  • Tampere kansainvälinen näyttely 19.3.2000: 1/1 SA ParasNarttu-1, VSP, CACIB
  • Turku kansainvälinen näyttely 23.1.2000: SA, Paras Narttu-3
  • Helsinki kansainvälinen näyttely 30.10.1999: 1./1. SA PN-1 Cacib VSP, Voittaja'99
  • Nokia 5.7.1997: 1./1., SA, PN1 Sert, ROP, FIN MVA
  • Salo 1.6.1997: 1./1., SA, PN1 Sert, ROP
  • Helsinki kansainvälinen näyttely 8.12.1996: 1./1., SA, PN-5
  • Valkeakoski 4.8.1996: 1./1., SA, Paras Narttu-2
  • Somero 3.8.1996: 1.palkinto/1. sija, SA, Sert, ROP

Muutamia näyttelyarvosteluja

Kansainvälinen näyttely, Tallinna 25.8.2001, R. Malo: "Very attractive, lovely head & excellent expression, good neck, correct shoulders, correct topline, good behaviour, free mover"

Nokian näyttely 5.7.1997, Harry Tast, Suomi: "Tiivis, vankka runko. Kaunislinjainen ja hyväilmeinen pää. Oikein asettuneet korvat. Kaunis niskalinja. Erinomaiset kulmaukset. Hyvä luusto. Kaunis väri. Tasapainoinen, tehokas liikunta. Itsevarma ja ryhdikäs"

Someron näyttely 3.8.1996, Brenda Banbury, Iso-Britannia: "Balanced & well proportioned, good head, good eyes, good ears and presentation; even color, well angulated rear, good tailset, moves well; dense redcolored coat, feminin outlook, very alert"

Muutamia kilpailu- ja koetuloksia

  • 1.9.1996 agility: tulos 5, kunniamaininta, 1. sija
  • 1997 agilityn seuranmestaruus: Pronssi
  • 10.8.1997 tottelevaisuus-koe : 1. palkinto (185 pistettä), 1. sija
  • 1.9.1997 agility: tulos 0, kunniamaininta, 1. sija
  • 27.9.1997 agility: tulos 0, kunniamaininta, 1. sija, agility-Sert
  • 27.9.1997 agility luokka II: tulos 0, kunniamaininta, 1. sija
  • 5.10.1997 agility II: kunniamaininta (0), 1. sija
  • 28.6.1998 agility II: kunniamaininta (5), 2. sija
  • 1998 agilityn seuranmestaruus: Kulta
  • 9.8.1998 agility II: kunniamaininta (0), 1. sija, agility-Sert
  • 9.8.1998 kääpiöpinsereiden agilityn suomenmestaruus: 2. sija
  • 22.8.1998 agility luokka III: kunniamaininta (5), 6. sija
  • 22.8.1998 agility III: kunniamaininta (0), 2. sija
  • 24.10.1998 Suomen agility knockout-mestaruus: 1. sija
  • 7.8.1999 Lounais-Suomen piirinmestaruus: joukkue-pronssia
  • 25.9.1999 agility III: kunniamaininta (0), 1. sija
  • 1999: Vuoden Tottelevaisuuskääpiöpinseri
  • 1999: Vuoden Agilitykääpiöpinseri-3
  • 25.3.2000 agility: tulos kunniamaininta (5), sij. 6
  • 23.4.2000 agility: tulos KUNNIAMAININTA (5)
  • 24.4.2000 agility: tulos kunniamaininta (0)
  • 24.4.2000 samana päivänä toinen agilitykisa, tulos KUMA
  • 24.4.2000 agility pujottelu-kisan voitto
  • 17.-18.6.2000 Agilitysta 2 * Kunniamaininta (0)
  • 29.8.2000 Kaksi agilitykisaa, joista tuloksena 2 * nolla-KUMA !
  • 16.10.2000 agility: tulos 0, KUMA, sij. 2
  • 3.12.2000 Vuoden Välkky 2000 -kisan pronssisija
  • 2000: Vuoden Tottelevaisuuskääpiöpinseri
  • 2000: Vuoden agilitykääpiöpinseri
  • 12.5.2001 agility III-luokka: 2 * KUMA-tulos
  • 2.6.2001 agility III-luokka: 2 * KUMA-tulos, Serti-cup finaalipaikka
  • 3.6.2001 agility III-luokka: KUMA-tulos
  • 17.6.2001 agility III-luokka: KUMA-tulos
  • 4.8.2001 agility III-luokka, kisa A: 0-KUMA, sij. 1.
  • 4.8.2001 agility III-luokka, kisa B: 0-KUMA, sij. 1.
  • 21.10.2001 Serti-Cup Finaali: 0-KUMA, sij. 12.
  • 2001: Vuoden Agilitykääpiöpinseri -2
  • 19.5.2002 agility III-luokka: tulos 5, KUMA
  • 26.5.2002 agility III-luokka: sijoitus 2. , KUMA
  • 26.5.2002 agility III-luokka: sijoitus 1. , KUMA
  • 26.5.2002 agility III-luokka: sijoitus 4.
  • 9.6.2002 agility III-luokka: sijoitus 4.
  • 16.6.2002 agility III-luokka: tulos 5, KUMA
  • 21.6.2002 agility III-luokka: tulos 0, SM-KUMA, sijoitus 6.
  • 6.7.2002 Agi-rotu kilpailevien joukkueet: Pinserella's-joukkue, sijoitus 8.
  • 3.8.2002 agility III-luokka Piirinmestaruus-kisa: tulos 5, sij. 5
  • 3.8.2002 agility Piirinmestaruus-joukkue: sij. 2.
  • 4.8.2002 agility III-luokka: tulos 2,28, sij.1
  • 24.8.2002 agility III-luokka: tulos 5
  • 20.10.2002 agility III-luokka: tulos 2,70, sij. 2.
  • 2.3.2003 agility III-luokka: tulos 0, sijoitus 1.
  • 4.6.2003 agility avoin: tulos 0, sijoitus 1.
  • 4.10.2003 palveluskoirien BH-koe: hyväksytty erinomaisin arvosanoin

Muutamia muistoja matkamme varrelta

Voittajan on helppo hymyillä: Etta teki ison kisan koko kolmosluokan (kaikki säkäluokat mukaanlukien) nopeimman ratasuorituksen ja voitti!

Etta osallistui Vuoden Voittaja-näyttelyn yhteydessä järjestettyyn Vuoden Välkky-kilpailuun vuonna 2000, jossa koirat mittelöivät erikoisissa tempuissa ja taidoissa. Vaikka kisaan lähdettiin lopulta vain parin viikon harjoittelun pohjalta, että saavutti pronssisijan monien taitavien koirien seurassa! Suuri väkijoukko ja TV-kamerat taisivat tuoda Ettan mielestä vain mukavan lisän hänen esiintymiseensä, sillä hän oli aivan elementissään: teki temput taitavammin kuin koskaan aiemmin ja ylitti itsensä!

Huipulla tuulee! Iso A-este on aina ollut Ettan suosikkiesteitä, vaikka hänen aloittaessaan agilityharrastuksen mini-koirat joutuivat sääntöjen mukaan vielä kipuamaan jyrkintä maxi-luokan A-estettä - Ettan mielestä se ei ollut hidaste, vaan haaste, ja hän suoriutuikin esteestä aina vaivattomasti ja nopeasti!

Kun järjestävästä yhdistyksestä soitettiin, että haluaisinko seuraavana aamuna osallistua Ettan kanssa palveluskoirien BH- eli käyttäytymiskokeeseen peruutuspaikalle, vastasin muita mutkitta myöntävästi. Ettan tuntien ei käynyt mielessäkään, että pitäisikö koetta varten erikseen harjoitella: Etta on erittäin tottelevainen, ja mitä vaativampi koetilanne, sitä enemmän Etta innostuu ylittämään itsensä. Niin tälläkin kertaa, tuloksena taas pieni palanen kääpiöpinserihistoriaa, eli BH-titteli Ettalle, kokeen ainoalle "ei-työkoirarotuiselle", siinä missä puolet osallistujista hylättiin... Kuvassa tuomari ojentaa kisakirjan ja onnittelee ohjaajaa

Vielä vuonna 2004, 9 vuoden kunnioitettavassa veteraani-iässä Etta nähtiin kiitämässä Agirotukisan joukkuearadalla hienoon menestykseen! Sen jälkeen Etta, joka oli saavuttanut enemmän agilitymenestystä kuin yksikään kääpiöpinseri ennen häntä, jättäytyi hiljalleen ansaitulle agilityeläkkeellensä. Toki rautarouvalla olisi riittänyt vauhtia ja intoa haastaa vieläkin kaikki nuoremmat ratakiitäjät, mutta mielestäni vastuullinen agilityohjaaja vaihtaa koiransa kanssa rauhallisempiin lajeihin hyvissä ajoissa ennen kuin ikä alkaa painamaan koiraa ja loukkaantumisvaara kasvaa.

Agirotu-kisassa piti tietenkin koirienkin pukeutua - tässä Etta poseeraa lepakonsiipineen!

Etta suorittaa avotunnelin eli "putken" Rauman agilitykisoissa - kaasu pohjassa! (©Oili Helenius)

Etta saksanmaalla kokeilemassa isoa Breitensport-rengasta (©J.Tammiala)

Kuvankaunis Etta (©J.Tammiala)

Etta ihastelee näköalaa Breitensport-esteellä saksanmatkallaan (©J.Tammiala)

Vuonna 1996: Etta voitettuaan ensimmäisen Sertinsä (©J.Tammiala)

Kääpiöpinsereiden agirotu-joukkue "Rat Terminators", mukana myös Etta ja Johanna

Talvella 2002: Pinserella`s Brunetta 2kk ja hänen iso-isoäitinsä Etta 8v, kuin kaksi marjaa... (©J.Tammiala)

Pitäähän arvonsa tuntevalla pinsulla oma karvapetinsä olla, vaikka sitten elävä sellainen ;) ... (©J.Tammiala)

Vasemmalla Muumipeikko, oikealla Nipsu - eikun Etta (©J.Tammiala)

Kun emäntä ei ole katsomassa, saattaa kääpiöpinseri vaikkapa pelata tietokoneella... ;) (©J.Tammiala)

Etta näyttää vähän hyppytekniikan mallia (©J.Tammiala)

Tuolloin, vuonna 1997, mini-luokan koirat joutuivat vielä hyppäämään 40-senttisiä hyppyjä, mutta sehän ei Ettan kaltaisen vieteri-koiran vauhtia hiljentänyt! (©J.Tammiala)

Etta (©J.Tammiala)

Etta ja Elliot - Ystäviä (©J.Tammiala)

Ettan ja Minilynin mielestä sylissä on aina vielä tilaa yhdelle... (©J.Tammiala)

Näiden kuvien ottaminen oli mielenkiintoinen projekti: ohjaaja makasi kameran kanssa rähmällään maassa... (©J.Tammiala)

... ja Etta suoritti esteitä kauko-ohjattuna, pelkkien käskyjen perusteella. Eikun zoomailemaan! (©J.Tammiala)