|
Kääpiöpinseri |
| ||||
Historian havinaa300 vuotta sitten pinserityyppiset koirat pitivät saksalaisilla maatiloilla rottakantaa kurissa. Rodussa esiintyi useita eri väri-, karva- ja kokomuunnoksia, jotka vähitellen vuosikymmenien ellei -satojen saatossa, eriytyivät pinserin, snautserin, kääpiöpinserin, kääpiösnautserin, apinapinserin ja smoushondin esi-vanhemmiksi. Viime vuosisadan puolessavälissä julkaistut koirakirjat kertovat innostuneeseen sävyyn "lyhyt- ja karkeakarvaisesta pinseristä" (nykyinen pinseri ja snautseri), jotka toimivat maatiloilla rottakoirina ja talonvahteina. Tällöin pinserien pentueisiin syntyi toisinaan tavallista pienikokoisempia yksilöitä, jotka osoittautuivat terveiksi, elinvoimaisiksi ja lisääntymiskelpoisiksi. Taitavien pienjyrsijöiden pyydystäjien lisäksi niiden huomattiin olevan vilkkaita ja hauskoja seurakoiria. Näin syntyi kääpiöpinseri! Kääpiöpinseri mainittiin kirjallisuudessa erillisenä rotuna ensimmäisen kerran vuonna 1836, jolloin Tohtori H.G. Reichenbach esitti näkemyksen, jonka mukaan rotu olisi italianvinttikoiran ja mäyräkoiran, mahdollisesti myös mopsin sekoitus. Teorialle ei kuitenkaan ole mitään todisteita, eikä se ole saanut erityisemmin kannatusta tutkijapiireissä, vaikka satunnaiset risteytykset esimerkiksi mäyräkoiran kanssa ovat toki maantieteellisestikin mahdollisia. Saksan pinseri- ja snautserikerho (Pinscher-Schnauzer-Klub ev.) perustettiin vuonna 1895 Josef Bertan johdolla, jolloin kääpiöpinseri pääsi viralliseen rekisteriin. Yhdistyksen ensimmäiseen rekisteriin koottiin tuolloin Felix Ebnerin toimesta peräti 3970 kääpiöpinseriä! Oma rotumääritelmä kääpiöpinserille laadittiin Saksassa vuonna 1906. Aina siitä lähtien rotu on kasvattanut kannattajakuntaansa ja onkin nykyisin suosittu rotukoira ympäri maailmaa. Suomeen ensimmäiset kääpiöpinserit tuotiin kotimaastaan jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla. Kasvatus alkoi kuitenkin vasta 1950-luvulla. Vuonna 1997 perustettiin kääpiöpinsereiden oma rotukerho, Suomen Kääpiöpinserit ry, joka toimii Snautseri-Pinseri-keskusjärjestön alaisuudessa. 
Nykyisin rotu on saavuttanut vankan aseman maamme koiraharrastajien keskuudessa, rodun suosion ollessa jyrkässä nousussa. Vuodesta 2000 alkaen on joka vuosi rikottu kääpiöpinsereiden rekisteröintiennätys. Kääpiöpinserin kuuluu rotumääritelmän mukaan olla mahdollisimman täydellinen pinserin pienoiskuva ilman minkäänlaisia kääpiömäisiä piirteitä. Parhaimmillaan kääpiöpinseri on siis suuri koira pienessä paketissa! Kuvissa palkitut koirat pinseriuros Pate ja kääpiöpinserinarttu Pinserella's Minilyn - kuin kaksi marjaa. IhannekääpiöpinserimmeKääpiöpinseri, jollaisena me sen näemmä ja jollaisia pyrimme kasvattamaan:
Kääpiöpinseri-kolikon kääntöpuoliKääpiöpinseri on parhaimmillaan mainio ja monipuolinen koira. Rodun sisällä on kuitenkin suurtakin vaihtelua niin luonteen, kuin myös terveyden ja ulkomuodon osalta. Erityisesti kääpiöpinserin viimeaikainen hurja suosio on kasvattanut rodun kirjoa entisestään, sillä pentujen mennessä hyvin kaupaksi, löytyy aina yhä useampia nartunomistajia, jotka teettävät pentuja joko ilman riittävää jalostustietämystä tai tuottavat suuriakin määriä pentueita myyntimielessä rodun hyvinvoinnista välittämättä. Niinpä erisukuiset kääpiöpinserit voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia - niillä ei välttämättä ole keskenään muuta yhteistä kuin rotunimitys. Valitettavasti kasvattajat eivät aina kerro rehellisesti koiriensa huonoista puolista, eivätkä kaikki kääpiöpinseristä haaveilevat malta olla tarpeeksi kriittisiä tai varovaisia pentua ostaessaan. Vaikka kääpiöpinseriä mainostetaan usein "suurena koirana pienessä koossa", on syytä huomioida, että rodun kannassa esiintyy myös ei-toivottuja luonteenpiirteitä. Joillain yksilöillä tai suvuilla esiintyy esimerkiksi arkuutta (jopa pelkopurijoita), liiallista terävyyttä ja dominanssia, heikkohermoisuutta, vietittömyyttä (eli vaikeasti motivoitavissa olevia koiria) sekä liiallista kovuutta (vaikea koulutettava) tai pehmeyttä (hankalan herkkä). Näihin ominaisuuksiin vaikuttaa koulutuksen lisäksi myös hyvin paljon perimä, ja erityisesti emän käytösesimerkki on tärkeässä asemassa pentujen kehityksessä. Kasvattajan velvollisuus olisi huomioida nämä asiat jalostusvalinnoissaan, mutta valitettavasti kaikilla pentuja teettävillä ei riitä siihen joko asiantuntemusta tai kiinnostusta. Rodun ulkonäössä ja rakenteessa on laaja tyyppikirjo. Kääpiöpinsereiden aikuispaino voi sukukohtaisesti olla kaikkea 2,2-9kg välillä ja kokokirjo on käytännössä jopa alle 20cm yksilöistä aina 40cm korkeisiin koiriin. Rakenne vaihtelee heiveröisestä vahvaan tai raskaaseen, heikosta kestävään tai jopa kömpelöön, liikunnallisesta ja nopeasta hitaaseen ja huonosti kestävään. Kääpiöpinsereissä esiintyy nykyään myös perinnöllisiä silmä- ja polvisairauksia, joista ensiksimainitut voivat pahimmillaan johtaa koiran sokeutumiseen jo nuorella iällä ja viimeksi mainitut vaatia leikkaushoitoa. Siksi olisi tärkeää, että pentujen vanhemmilla olisi voimassa olevat terveystutkimuslausunnot. Sanomattakin selvää, että nämä luonne- tai terveysongelmat vaikuttavat oleellisesti myös koiran harastusmahdollisuuksiin. Kääpiöpinsereitä näkyykin edelleen varsin vähän erilaisten harrastuslajien parissa, ja niistäkin suurin osa edustavat samoja sukuja, vaikka rekisteröintiluvut kertovat rodun kannan kasvaneen moninkertaiseksi. Rodun riesana ovat jalostuksessa kohtuuttoman suuret sisäsiitokset, terveystutkimattomien ja huonoluonteisten koirien jalostuskäyttö sekä paperillisten ja jopa paperittomien koirien pentutehtailu. Valitettavan moni pentuja myyvä ei joko itse omaa tarpeeksi kokemusta koirista ja rodusta opastaakseen tulevaa pennunomistajaa, tai yrittää ihan tarkoituksella myydä pentujaan turhan ruusuisin mainoslausein. Edellä mainituista syistä kääpiöpinserin hankintaa suunnittelevan kannattaa selvittää tarkoin, mistä ja minkälaisesta yhdistelmästä koiransa ottaa ja varmistua itse pentueen vanhempien ja muiden lähisukulaisten luonteista ja terveystutkimustuloksista. Kääpiöpinserin rekisteröinnitSuomen Kennelliiton vuosittain rekisteröimät kääpiöpinserit, suluissa sijoitus kaikkien rotujen rekisteröintimäärien listauksessa, eli kuinka suosittu rotu oli sinä vuonna Suomessa verrattuna muihin rotuihin.
Kääpiöpinserin Rotumääritelmä (suomenkielinen käännös)
KÄÄPIÖPINSERI KÄYTTÖTARKOITUS : Koti- ja seurakoira. LYHYT HISTORIAOSUUS : Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuosisadan vaihteessa; vuoden 1925 rotukirjassa on jopa 1300 rekisteröintiä. Useista värimuunnoksista jalostettiin koira, joka oli pinserin tavoin väriltään musta vaaleammin värimerkein tai yksivärinen punaisesta ruskehtavaan. YLEISVAIKUTELMA : Kääpiöpinseri on pinserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä. Sen tyylikäs, neliömäinen rakenne on lyhyen ja sileän karvapeitteen ansiosta hyvin nähtävissä. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA : Rungon pituuden ja korkeuden suhteen tulee antaa rakenteesta mahdollisimman neliömäinen vaikutelma. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen). KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE : Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät kääpiöpinseristä miellyttävän koti- ja seurakoiran. 
PÄÄKALLO-OSA: Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen, poimuton ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa. OTSAPENGER: Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva. KIRSU: Täyteläinen ja musta. KUONO-OSA: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora. HUULET: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit. LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet. SILMÄT: Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset. KORVAT: Pystyt tai taittokorvat, ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla. KAULA : Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva, ei leuanaluspusseja eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton. RUNKOYLÄLINJA: Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva. SÄKÄ: Ylälinjan korkein kohta. SELKÄ: Vahva, lyhyt ja tiivis. LANNE: Vahva. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä. LANTIO: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan. RINTAKEHÄ: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva. ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan. HÄNTÄ : Luonnollinen. RAAJATETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora. LAVAT: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°. OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°. KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet. KYYNÄRVARRET: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat. RANTEET: Vahvat ja vakaat. VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot. KÄPÄLÄT: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan. REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset. POLVET: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet. SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin. KINTEREET: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. VÄLIJALAT: Pystysuorat. KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat. LIIKKEET: Kääpiöpinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel. NAHKA: Kauttaaltaan tiivis. KARVAPEITEKARVA: Lyhyttä ja tiheää, sileää ja pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia. VÄRI: Yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan. Musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivuilla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota. KOKO JA PAINOSÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 25 - 30 cm. PAINO: Urokset ja nartut 4 - 6 kg. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; raskas tai pyöreä kallo; otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono; tasapurenta; vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät; alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; pitkät käpälät; peitsaaminen; korkeat liikkeet; ohut karvapeite; sekakarvan (päistärkarvan) esiintyminen, selkäjuova, tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite; sä-käkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti. VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ilmava yleisvaikutelma; omenanmuotoinen pää; erisuuntaiset pään linjat; ulkokierteiset kyynärpäät; asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; sisäänpäin kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. |
||||||