Kääpiöpinseri

Historian havinaa

300 vuotta sitten pinserityyppiset koirat pitivät saksalaisilla maatiloilla rottakantaa kurissa. Rodussa esiintyi useita eri väri-, karva- ja kokomuunnoksia, jotka vähitellen vuosikymmenien ellei -satojen saatossa, eriytyivät pinserin, snautserin, kääpiöpinserin, kääpiösnautserin, apinapinserin ja smoushondin esi-vanhemmiksi.

Viime vuosisadan puolessavälissä julkaistut koirakirjat kertovat innostuneeseen sävyyn "lyhyt- ja karkeakarvaisesta pinseristä" (nykyinen pinseri ja snautseri), jotka toimivat maatiloilla rottakoirina ja talonvahteina. Tällöin pinserien pentueisiin syntyi toisinaan tavallista pienikokoisempia yksilöitä, jotka osoittautuivat terveiksi, elinvoimaisiksi ja lisääntymiskelpoisiksi. Taitavien pienjyrsijöiden pyydystäjien lisäksi niiden huomattiin olevan vilkkaita ja hauskoja seurakoiria. Näin syntyi kääpiöpinseri!

Kääpiöpinseri mainittiin kirjallisuudessa erillisenä rotuna ensimmäisen kerran vuonna 1836, jolloin Tohtori H.G. Reichenbach esitti näkemyksen, jonka mukaan rotu olisi italianvinttikoiran ja mäyräkoiran, mahdollisesti myös mopsin sekoitus. Teorialle ei kuitenkaan ole mitään todisteita, eikä se ole saanut erityisemmin kannatusta tutkijapiireissä, vaikka satunnaiset risteytykset esimerkiksi mäyräkoiran kanssa ovat toki maantieteellisestikin mahdollisia.

Saksan pinseri- ja snautserikerho (Pinscher-Schnauzer-Klub ev.) perustettiin vuonna 1895 Josef Bertan johdolla, jolloin kääpiöpinseri pääsi viralliseen rekisteriin. Yhdistyksen ensimmäiseen rekisteriin koottiin tuolloin Felix Ebnerin toimesta peräti 3970 kääpiöpinseriä! Oma rotumääritelmä kääpiöpinserille laadittiin Saksassa vuonna 1906. Aina siitä lähtien rotu on kasvattanut kannattajakuntaansa ja onkin nykyisin suosittu rotukoira ympäri maailmaa. Suomeen ensimmäiset kääpiöpinserit tuotiin kotimaastaan jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvulla. Kasvatus alkoi kuitenkin vasta 1950-luvulla. Vuonna 1997 perustettiinkääpiöpinsereiden oma rotukerho, Suomen Kääpiöpinserit ry, joka toimii Snautseri-Pinseri-keskusjärjestön alaisuudessa.

Nykyisin rotu on saavuttanut vankan aseman maamme koiraharrastajien keskuudessa, rodun suosion ollessa jyrkässä nousussa. Vuodesta 2000 alkaen on joka vuosi rikottu kääpiöpinsereiden rekisteröintiennätys.

Kääpiöpinserin kuuluu rotumääritelmän mukaan olla mahdollisimman täydellinen pinserin pienoiskuva ilman minkäänlaisia kääpiömäisiä piirteitä. Parhaimmillaan kääpiöpinseri on siis suuri koira pienessä paketissa!

Kuvissa palkitut koirat pinseriuros Pate ja kääpiöpinserinarttu Pinserella's Minilyn - kuin kaksi marjaa.

Ihannekääpiöpinserimme

Kaikista vuosien varrella harrastamistamme roduista ja sekarotuisista juuri tämä rotu ja nämä koirat veivät sydämemme :). Tällaisia ovat omat kääpiöpinserimme ja jalostuskoiramme, tällainen on meidän näkemyksemme ihanteellisista kääpiöpinsereistä, jollaisia pyrimme kasvattamaan lisää:

  • Pienikokoinen ja lyhytturkkinen, näin ollen erittäin helppohoitoinen ja kätevä kuljettaa mukanaan
  • terve ja terverakenteinen, vapaa kääpiökoirille tyypillisistä epäterveistä piirteistä sekä heikkouksista, kuten synnytysvaikeuksista ja muista perinnöllisistä vioista - toki eräs yleinen rodunomainen sairaus on hellyydenkipeys ;)
  • erittäin eloisa, silti hyvähermoinen, pirteä, leikkisä, suorastaan huumorintajuinen - todellinen koko perheen viihdyttäjä ja ilopilleri
  • luotettava vahti, muttei turhanräksyttäjä
  • avoin ja sosiaalinen
  • erittäin seurallinen ja ehdottoman uskollinen
  • pienestä koostaan huolimatta vahva, kestävä ja sisukas, sopii loistavasti innokkan hölkkääjänkin lenkkikaveriksi
  • monipuolinen harrastuskoira, sopiva agilityyn, tokoon, lenkkikaveriksi, näyttelyyn ja vielä kuumavesipulloksi peiton alle
  • nopealiikkeinen ja -älyinenkin, ketterä ja notkea, toimelias, valpas, reipas ja terhakka; aina valmis mihin vaan!
  • sopii monenlaiseen menoon ja lastenkin kaveriksi, ollen aina valmis leikkeihin ja kujeisiin
  • temperamenttinen muttei missään nimessä hermostunut, itsenäinen muttei itsepäinen, reipas ja leikkisä, miellyttämishaluinen muttei herkkä, energinen mutta samalla tasapainoinen
  • olemukseltaan ryhdikäs ja jalo, koiramaailman pikku "ravuri"

Terveys

Kääpiöpinserin terveydestä rotuyhdistys kertoo seuraavaa: "Kääpiöpinseri on edelleen keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu. Vuodesta 1990 lähtien on tutkittu silmiä ja tehty polvitarkastuksia. Silmien osalta on löydetty joitakin perinnöllisiksi todettuja sairauksia (mm. kaihia) ja polvitarkastuksissa on ilmennyt joillakin yksilöillä patellaluksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmenoa). Kääpiöpinsereissä on todettu jonkin verran myös epilepsiaa."

Kääpiöpinseri on varsin terve, elinvoimainen ja pitkäikäinen rotu. Rodussa esiintyy jonkin verran allergioita, atopiaa, virtsatiekivivaivoja ja joitain muita sairauksia, kuten maksashuntti, sydänvika ym yksittäistapauksina. Professori Hannes Lohen tutkimuksessa selvisi, että kaihin ja epilepsian kantajia esiintyy kaikissa kääpiöpinserisuvuissa (myös tuontikoirissa), vaikka monet kokemattomammat kasvattajat eivät olekaan tästä asiasta tietoisia. Lohen tutkimusryhmä on kehittämässä geenitestiä näille sairauksille, testien valmistumiseen asti on tärkeintä noudattaa professori Lohen jalostusohjetta. Kasvattajapäivillä 20.9.2008 luennoinut professori Hannes Lohi painotti geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyttä, "jalostukseen käytettävien koirien tulee olla ehdottomasti terveitä, mutta kantajia saa ja pitää käyttää terveiden rinnalla." Näin pyritään varmistamaan tämän elinvoimaisen rodun erinomaisen yleisterveyden ja vastustuskyvyn säilyminen tulevaisuudessakin.

Kääpiöpinserin luonne, rakenne, ulkomuoto ja muut ominaisuudet

Kääpiöpinseri on parhaimmillaan mainio ja monipuolinen koira. Rodun sisällä on kuitenkin suurtakin vaihtelua niin luonteen, kuin myös terveyden ja ulkomuodon osalta. Usein kasvattajalta kysytään, että "minkälainen on kääpiöpinseri?". Se on vähän sama, kuin jos kysyisi, että "minkälainen on tamperelainen?" - koirat, jotka eivät ole mitään sukua keskenään, eivät välttämättä muistuta toisiaan yhtään, varsinkaan luonteen osalta! Rodusta löytyykin kaikkia ääripäitä niin luonteen, rakenteen kuin terveydenkin osalta, ja ainut tapa muodostaa itselleen käsitystä pennun tulevista ominaisuuksista on tutustua mahdollisimman tarkoin pennun aikuisiin lähisukulaisiin.

Erityisesti kääpiöpinserin viimeaikainen hurja suosio on kasvattanut rodun kirjoa entisestään, sillä pentujen mennessä hyvin kaupaksi, löytyy aina yhä useampia nartunomistajia, jotka teettävät pentuja joko ilman riittävää jalostustietämystä tai tuottavat suuriakin määriä pentueita myyntimielessä rodun hyvinvoinnista välittämättä. Niinpä erisukuiset kääpiöpinserit voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia - niillä ei välttämättä ole keskenään muuta yhteistä kuin rotunimitys. Valitettavasti kasvattajat eivät aina kerro koiriensa huonoista puolista, tai eivät edes itse tunnista niitä, eivätkä kaikki kääpiöpinseristä haaveilevat malta olla tarpeeksi kriittisiä tai varovaisia pentua ostaessaan.

Kääpiöpinseri on tyypillisesti eloisa ja aktiivinen perheenjäsen ja luotettava vahti. Parhaimmassa tapauksessa kääpiöpinseri on myöskin sosiaalinen, avoin, ystävällinen vieraitakin kohtaan, omaa terveen itseluottamuksen, muttei ole liian kova tai itsepäinen, vaan on miellyttämishalunsa ja vietikkyytensä ansiosta helppo motivoida, nopeaoppinen ja suht helppokoulutteinen ja omaa tasapainoisen luonteen ja hyvän hermorakenteen. Kääpiöpinseriä mainostetaankin usein "suurena koirana pienessä koossa", mutta on syytä huomioida, että rodun kannassa esiintyy myös paljon ei-toivottuja luonteenpiirteitä. Joillain yksilöillä tai suvuilla esiintyy esimerkiksi arkuutta (jopa pelkopurijoita), liiallista terävyyttä ja dominanssia, erittäin yleisesti esiintyy heikkohermoisuutta, vaikeakoulutteisuutta, joskus myös vietittömyyttä (eli koulutuksessa vaikeasti motivoitavissa olevia koiria) sekä liiallista kovuutta (vaikea koulutettava) tai pehmeyttä (hankalan herkkä). Näihin ominaisuuksiin vaikuttaa koulutuksen lisäksi myös hyvin paljon perimä, ja erityisesti emän käytösesimerkki on tärkeässä asemassa pentujen henkisessä kehityksessä. Kasvattajan velvollisuus olisikin huomioida nämä asiat jalostusvalinnoissaan, mutta valitettavasti kaikilla pentuja teettävillä ei aina riitä siihen joko asiantuntemusta, kokemusta tai kiinnostusta.

Rodun ulkonäössä ja rakenteessa on laaja tyyppikirjo. Kääpiöpinsereiden aikuispaino voi sukukohtaisesti olla kaikkea 2,2-9kg välillä ja kokokirjo on käytännössä jopa alle 20cm yksilöistä aina 40cm korkeisiin koiriin. Rakenne vaihtelee heiveröisestä vahvaan tai raskaaseen, heikosta kestävään tai jopa kömpelöön, liikunnallisesta ja nopeasta hitaaseen ja huonosti kestävään.

Sanomattakin selvää, että tällaiset luonne-, rakenne- tai terveysongelmat vaikuttavat oleellisesti myös sitten kyseisen koirayksilön harastusmahdollisuuksiin. Kääpiöpinsereitä näkyykin edelleen varsin vähän erilaisten harrastuslajien parissa, ja niistäkin suurin osa edustavat samoja sukuja, vaikka rekisteröintiluvut kertovat rodun kannan kasvaneen moninkertaiseksi.

Rodun riesana jalostuksessa ovat vuosien saatossa olleet mm. kohtuuttoman suuret sisäsiitokset, terveystutkimattomien ja huonoluonteisten koirien jalostuskäyttö sekä paperillisten ja jopa paperittomien koirien pentutehtailu. Valitettavan moni pentuja myyvä ei joko itse omaa tarpeeksi kokemusta koirista ja rodusta opastaakseen tulevaa pennunomistajaa, tai yrittää ihan tarkoituksella myydä pentujaan turhan ruusuisin mainoslausein. Edellä mainituista syistä kääpiöpinserin hankintaa suunnittelevan kannattaa selvittää tarkoin, mistä ja minkälaisesta yhdistelmästä koiransa ottaa ja varmistua itse pentueen vanhempien ja muiden lähisukulaisten luonteista ja terveystutkimustuloksista - ennen pennunostoa on aina syytä tavata useita pennun aikuisia lähisukulaisia henkilökohtaisesti, jotta voi varmistua niiden luonteen miellyttävyydestä!

Kääpiöpinseri-kolikon kääntöpuoli: Pentutehtailua, sekarotuisia ja paperittomia koiria

Kääpiöpinsereiden suosion räjähdysmäinen kasvu on tuonut mukanaan samat valitettavat lieveilmiöt kuin muidenkin suosittujen rotujen kohdalla. Pentuja tuotetaan myyntiin suuria määriä, liian monissa tapauksissa hyvin kyseenalaisista lähtökohdista. Terveystutkimusten tultua rekisteröidyille kääpiöpinseriyhdistelmille pakollisiksi alkoi lisäksi ilmaantua paperittomia pentueita kuin sieniä sateella. Hyvin usein näiden pentujen vanhemmat ovat terveystutkimattomia tai jopa sairaita, mutta tämä pystytään salamaan, kun pennut myydään ilman rekisterikirjoja. Usein paperittomien koirien taustalta paljastuu myös järkyttävän suuret sisäsiitokset - pentueen vanhemmat kun saattavat olla vaikka isä ja tytär, tai täyssisaruksia, jotka lisääntyivät keskenään - joko vahingossa tai tarkoituksella. Tätäkään pennunostaja ei kuitenkaan tiedä, ellei koirien polveutumisesta ole esittää virallisia sukutauluja. Myös paperittomia kodinvaihtajia on ilmaantunut paljon, ja valitettavan usein on jälkikäteen ilmennyt, että koirasta on ilmeisesti luovuttu sen sairastuttua kaihiin tai epilepsiaan, koska koiran myyminen kovaan hintaan (ja sairastumista piilotellen) on tuolloin kannattavampaa kuin koiran sairauden hoitaminen. Kääpiöpinserin hankintaa suunnittelevan kannattaa siis kiertää tällaiset kyseenalaiset koirakaupat kaukaa. Nykyään myydään myös paljon roturisteytyksiä ja sekarotuisia pieniä koiria. Niitä markkinoidaan muun muassa väitteellä, että ne olisivat jotenkin terveempiä, kuin niiden kantarodut, mutta tällä myyjä todistaa valitettavasti vain sen, ettei ole liiemmin perehtynyt genetiikan alkeisiin. Myös sekarotuisissa pennuissa voi esiintyä kaikkia samoja sairauksia, jotka ovat rotukoirillakin yleisiä, mutta erona on se, että sekarotuisen tai paperittoman "muka-rotukoiran" koiran polveutumistiedot eivät ole luotettavia, ja vanhemmilla harvoin on tuoreita terveystutkimustuloksia. Jos pentu sairastuu myöhemmin johonkin perinnölliseen sairauteen niin vakavasti, että se vaatii kallista lääkitystä, leikkausta tai jopa koiran lopettamista, niin paperittomien ja sekarotuisten koirien kohdalla pennunostajan on turha odottaa lain edellyttämiä korvauksia, jotka saa vastuulliselta kasvattajalta.

Kääpiöpinserin rekisteröintimäärät Suomessa

Suomen Kennelliiton vuosittain rekisteröimät kääpiöpinserit, suluissa sijoitus kaikkien rotujen rekisteröintimäärien listauksessa, eli kuinka suosittu rotu oli sinä vuonna Suomessa verrattuna kaikkiin muihin rotuihin.

    • 2009: 718 kpl
    • 2008: 652 kpl
    • 2007: 679 kpl
    • 2006: 656 kpl (21.)
    • 2005: 525 kpl (27.)
    • 2004: 468 kpl
    • 2003: 409 kpl (21.)
    • 2002: 299 kpl (28.)
    • 2001: 286 kpl
    • 2000: 215 kpl
    • 1999: 167 kpl
    • 1998: 171 kpl
    • 1997: 164 kpl
    • 1996: 166 kpl
    • 1995: 138 kpl
    • 1994: 142 kpl
    • 1993: 110 kpl
    • 1992: 101 kpl
    • 1991: 109 kpl
    • 1990: 127 kpl
    • 1989: 131 kpl
    • 1988: 92 kpl
    • 1987: 99 kpl
    • 1986: 85 kpl
    • 1985: 70 kpl
    • 1984: 67 kpl
    • 1983: 50 kpl
    • 1982: 43 kpl
    • 1981: 47 kpl
    • 1980: 21 kpl
    • 1979: 35 kpl
    • 1978: 36 kpl
    • 1977: 24 kpl
    • 1976: 57 kpl
    • 1975: 71 kpl
    • 1974: 70 kpl
    • 1973: 71 kpl
    • 1972: 82 kpl
    • 1971: 73 kpl
    • 1970: 81 kpl
    • 1969: 74 kpl
    • 1968: 64 kpl
    • 1967: 80 kpl
    • 1966: 83 kpl
    • 1965: 87 kpl
    • 1964: 66 kpl
    • 1963: 74 kpl

    Kääpiöpinserin Rotumääritelmä

    (suomenkielinen käännös)

    KÄÄPIÖPINSERI
    (ZWERGPINSCHER)
    Alkuperämaa: Saksa
    Ryhmä: 2
    FCI:n numero: 185
    Hyväksytty: FCI 11.8.2000
    SKL-FKK 15.8.2001

    KÄYTTÖTARKOITUS : Koti- ja seurakoira.

    LYHYT HISTORIAOSUUS : Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuosisadan vaihteessa; vuoden 1925 rotukirjassa on jopa 1300 rekisteröintiä. Useista värimuunnoksista jalostettiin koira, joka oli pinserin tavoin väriltään musta vaaleammin värimerkein tai yksivärinen punaisesta ruskehtavaan.

    YLEISVAIKUTELMA : Kääpiöpinseri on pinserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä. Sen tyylikäs, neliömäinen rakenne on lyhyen ja sileän karvapeitteen ansiosta hyvin nähtävissä.

    TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA : Rungon pituuden ja korkeuden suhteen tulee antaa rakenteesta mahdollisimman neliömäinen vaikutelma. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).

    KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE : Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät kääpiöpinseristä miellyttävän koti- ja seurakoiran.

    PÄÄ

    KALLO-OSA: Voimakas ja pitkä; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen, poimuton ja yhdensuuntainen kuonon ylälinjan kanssa.

    OTSAPENGER: Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva.

    KIRSU: Täyteläinen ja musta.

    KUONO-OSA: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.

    HUULET: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.

    LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet.

    SILMÄT: Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset.

    KORVAT: Pystyt tai taittokorvat, ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.

    KAULA : Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva, ei leuanaluspusseja eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton.

    RUNKO

    YLÄLINJA: Säästä lähtien loivasti taaksepäin laskeva.

    SÄKÄ: Ylälinjan korkein kohta.

    SELKÄ: Vahva, lyhyt ja tiivis.

    LANNE: Vahva. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.

    LANTIO: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.

    RINTAKEHÄ: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on hyvin kehittynyt ja rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.

    ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaartuvan linjan.

    HÄNTÄ : Luonnollinen.

    RAAJAT

    ETURAAJAT

    YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.

    LAVAT: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden on noin 50°.

    OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 95 - 105°.

    KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

    KYYNÄRVARRET: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.

    RANTEET: Vahvat ja vakaat.

    VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna hieman viistot.

    KÄPÄLÄT: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.

    TAKARAAJAT

    YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

    REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.

    POLVET: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

    SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.

    KINTEREET: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

    VÄLIJALAT: Pystysuorat.

    KÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat.

    LIIKKEET: Kääpiöpinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel.

    NAHKA: Kauttaaltaan tiivis.

    KARVAPEITE

    KARVA: Lyhyttä ja tiheää, sileää ja pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia.

    VÄRI: Yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan.

    Musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivuilla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota.

    KOKO JA PAINO

    SÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 25 - 30 cm.

    PAINO: Urokset ja nartut 4 - 6 kg.

    VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.Raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus; raskas tai pyöreä kallo; otsarypyt; lyhyt, suippo tai kapea kuono; tasapurenta; vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät; alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat; löysä kaulanahka; liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä; takakorkeus; luisu lantio; pitkät käpälät; peitsaaminen; korkeat liikkeet; ohut karvapeite; sekakarvan (päistärkarvan) esiintyminen, selkäjuova, tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite; sä-käkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:n asti.

    VAKAVAT VIRHEET: Puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu); ilmava yleisvaikutelma; omenanmuotoinen pää; erisuuntaiset pään linjat; ulkokierteiset kyynärpäät; asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat; sisäänpäin kiertyneet kintereet; yli 1 cm:n ja alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.

    HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Kaikenlaiset epämuodostumat; puutteellinen rotutyyppi; purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta; karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet; yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta; arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus.

    HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.