|
Pinserella's kääpiöpinseri-
|
|
Pentupäiväkirja, osa 2)
18. päivä1.10.2003: : Nämä on näitä elämän parhaita hetkiä. Tätä kirjoittaessani istun nimittäin pentulaatikon vieressä, sylissäni pieni, pehmeä, pennuntuoksuinen, tyytyväisesti tuhiseva ja nukkuva pallero :) ... Muikean, hyvinvoivan pennun katseleminen palkitsee kaiken työn ja vaivan. Minun ja pentujen päivittäiset hellyyshetket ovat paitsi antoisia, myös tärkeitä pentujen henkisen kehityksen kannalta, sillä näin ne tottuvat alusta alkaen pitämään ihmiskäsiä luotettavina ja miellyttävinä. )
Näön, kuulon ja motoriikan kehittymisen myötä pennuille on avautunut aivan uusi maailma! He reagoivat jo selvimpiin näkö- ja kuuloärsykkeisiin, ja harjoittelevat itsekin hassua pennunhaukkuaan. Välillä pentu itsekin oikein säpsähtää haukahtaessaan - mikäs ääni toi oli?! Haukkumista, murisemista ja muuta pentumaista ääntelyä sekä hännänheilutusta treenataankin ahkerasti leikin lomassa - pennut ovat nimittäin oppineet leikkimään! Sisaruksia on kiva haukata vaikkapa hännästä tai nenästä, eikä se edes satu, sillä pennuilla ei ole vielä hampaita. Välillä joku pennuista ei voi vastustaa kiusausta, ja vaanii tehdäkseen pienen leikkihyökkäyksen jonkun sisaruksen kimppuun - jippii! - mutta yritys päättyy yleensä omaan pyllähdykseen :). Pienten nallukoiden vielä hellyyttävän kömpelöitä painimisyrityksiä on erityisen hauska seurata :) ... )
)
)
)
23. ja 24. päivä)
6.-7.10.2003: Vajaan viikon aikana on tapahtunut paljon. Pennut ovat kehittyneet ja muuttuneet. Timjami on kasvanut 'isoveljensä' ohi, ja Tiikerililja vaihtaa parhaillaan pentuturkkiaan vaaleampaan ja punaisempaan karvaan. Ulkopuoliset eivät enää erota sisaruksia toisistaan, mutta kyllä ihmisäiti aina omat lapsensa tuntee :)... )
Pienokaiset ovat oppineet taas paljon uusia taitoja. He hakevat toisiaan ja emäänsä aktiivisesti leikkiin, ja ovat oppineet vahtimaankin. Yllättäviin ääniin reagoidaan parilla pentuhaukahduksella ja tassuttelemalla uteliaan määrätietoisesti, häntä rohkeasti pystyssä siihen suuntaan, mistä ääni tuli. Jos ihminen menee pesälaatikon lähettyville, palleroiset havahtuvat äkisti sikeimmästäkin unesta, ja sitten alkaa kova kilparyntäys ja vinkuminen siitä, kuka pääsee ensimmäisenä syliin! Siisteyskasvatus on päässyt hyvään alkuun pentujen taapertaessa patjaltaan aina määrätietoisesti sanomalehdelle tarpeilleen. Siinä missä viime viikolla vielä harjoiteltiin hataria ensiaskeleita, osataan tällä viikolla jo kävellä, loikkia, syöksähdellä ja peruuttaakin! Tosin välillä vauhti on vielä taitoa suurempi, ja silloin mennään kumoon :) - mutta tämä nelikko ei niin vähästä lannistu! )
Pentujen fyysisen kehittyneisyyden takia on pentulaatikossa emää varten 20 sentin korkeudella olevaan oviaukkoon nyt lisätty ensimmäinen 10 cm:n korotuslevy. Muuten olisi enää aikakysymys, milloin ensimmäinen pennuista onnistuisi kiipeämään pentulaatikon laidalle ja tipahtamaan sieltä lattialle. Vaikka pentu useimmiten selviääkin pudotuksista täysin vaurioitta, on aina olemassa loukkaantumisen vaara, ja pienen pennun kehityksen kannalta voisi tuskin olla mitään haitallisempaa, kuin pitkä sairasloma ja liikuntakielto vaikkapa murtuneen tassun takia - siinä menisi pennun tärkeä fyysinen ja psyykkinen kehitysvaihe kokonaan pilalle! Myös vaikka pentu vaikuttaisi silminnähden loukkaantumattomalta, saattaa putoamisesta kuitenkin jäädä pennulle pieniä vaurioita, jotka ilmenevät ja oireilevat vasta myöhemmin aikuisiällä. Siksi kasvattaja on mielestäni velvollinen varmistamaan pentujen ympäristön turvallisuus, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Valitettavasti näitä pentuiän loukkaantumistapauksia kuulee silti usein, koska monilla kasvattajilla ei riitä ymmärrystä tai kiinnostusta tämä ennaltaehkäisemiseksi. )
Myös henkisesti pennut ovat kehittyneet paljon, ja sisarusten luonne-erot alkavat vähitellen paljastumaan. Vielä ei toki parane tehdä hätäisiä johtopäätelmiä, sillä tässä nopean kehityksen ikävaiheessa korostuvat yksilöllisestä kehitystahdista johtuvat vaihe-erot. Tarkkailemme kuitenkin jo tiiviisti pentujen käyttäytymistä eri tilanteissa, jotta pystymme myöhemmin suosittelemaan jokaiselle tulevalle omistajalle sitä hänelle ja hänen olosuhteisiinsa sopivinta pentua. Teimme pennuille tänään myös jo ensimmäisen, tietenkin vasta suuntaa antavan pentutestin, jotta pystymme paremmin arvioimaan pentujen luonteenpiirteitä ja seuraamaan niiden psyykkistä kehitystä. Oli ilahduttavaa huomata, että kaikki pennut suhtautuivat testissä rohkean uteliaasti uusiin paikkoihin ja asioihin, eivätkä vieraat ihmiset tai kovat äänet pelottaneet heitä yhtään! Kaikki neljä pentua ovat osoittautuneet reippaiksi, toimintakykyisiksi, pelottomiksi ja aktiivisiksi sekä sosiaalisiksi, mikä lupaa erittäin hyvää heidän tulevalle kehitykselleen. Pieniä erojakin on jo kuitenkin havaittavissa: siinä missä yksi pennuista on muita hellyydenkipeämpi, on toinen selvästi temperamenttisempi ja kolmas aktiivisempi kuin sisaruksensa. )
Tietenkään pentueen kehitystä ei pelkästään tarkkailla, vaan siihen myös myötävaikutetaan aktiivisesti. Pentuja on siis totutettu muun muassa radion, television ja imurin meteliin ja muihin arkielämän ääniin, päivittäiseen ihmiskäsien kosketukseen, käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, sekä vieraiden ihmisten kohtaamiseen. Kaikki tämä on tehty järjestelmällisesti, osaavasti ja asteittain, jotta pennut saavat paljon positiivisia kokemuksia kuitenkaan pelästymättä tai rasittumatta liiaksi. Näin niistä kasvaa tasapainoisia, hyvähermoisia aikuisia. Lisäksi pentujen kanssa on harjoiteltu myös jo poseeraamisen alkeita mahdollista tulevaa näyttelyharrastusta (sekä eläinlääkärikäyntejä) silmällä pitäen, sillä kaikki neljä pentua ovat erittäin lupaavia näyttelykoiran alkuja :) ... )
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
4 viikkoa)
)
11.10.2003: Pennut saivat elämänsä ensimmäisen matokuurin. Pastamuotoinen lääke ruiskutetaan varovaisesti pienokaisten kielelle tai poskeen, ettei se vaan mene väärään kurkkuun. Kaikki neljä maiskutteli pastaa hämmästyneen mutta myös tyytyväisen oloisena: tämähän on hyvää, maiskis! Matolääke annettiin pennuille kolmena perättäisenä päivänä, jotta mahdolliset sisäloiset saavat varmasti kyytiä - tosin pennut ovat niin hyväkuntoisia, samettiturkkisia ja pennunpyöreitä, että tuskin niillä mitään loisongelmaa on ollut :). Samoin aikuiset koiramme ovat kaikki hyvässä kunnossa, ja viime matokuurista ei ole paljonkaan aikaa. Silti emä ja talouden muutkin koirat madotetaan samalla kuin pennutkin, jottei niistäkään voi tarttua loisia pienokaisiin. )
Pennut painavat tässä vaiheessa 1,5-2kg. Emää ruokitaan yhä useammin ja yhä suuremmilla annoksilla, jotta maitoa varmasti riittää pienokaisille. Narttu onkin pysynyt kaikin puolin erittäin hyvässä kunnossa, turkki on edelleen tiheä ja kiiltävä, ja rasvaprosentti on juuri sopiva :). Lihaskuntokin on liikunnan ansiosta säilynyt hyvänä. Ainoastaan push-up-liivit taitavat olla pentujen vieroituksen jälkeen tarpeen ;) Myös pennuille on nyt tarjottu ensimmäiset ruoka-ateriat :). Siinä ei ruokakupin ääressä turhia ihmetelty tai sotkettu, vaan kaikki neljä alkoi heti innokkaasti mussuttamaan maukkaita maistiaisia! Voi sitä tohinaa ja hännänheilutusta, pienokaiset olivat niin tohkeissaan tarjotusta herkusta :)! He ovat näköjään myös perineet vanhempiensa "rautavatsan", joka ei mene mistään sekaisin. Pentujen ruokailujen ainut ikävä puoli on se, ettei emä tämän jälkeen enää siivoa pienokaisten jätöksiä, eli kasvattajan siivousurakka lisääntyy entisestään. )
Pennut ovat nyt muuttaneet alkuperäisestä pesälaatikostaan isompaan pentuaitaukseen. Näin heillä on enemmän tilaa leikkiä ja telmiä, ja samalla tämä järjestely edesauttaa pentujen siisteyskasvatusta, sillä nyt he pääsevät entistä kauemmas petipaikastaan tarpeilleen. tunnollisesti nuo pienet taaperot hakeutuvatkin toiseen päähän pitkänomaista aitaustaan. Pennuista on myös selvästi hauskaa, että aidasta, toisin kuin puisesta pentulaatikosta, näkee läpi: aamulla kun herään, pikkuiset istuvat jo valmiina odottamassa, ja tuijottavat minua ihan hissukseen mutta herkeämättä: "Joko se herää? Liikkuuko se?". Sitten kun he huomaavat minun nousevan ylös, alkaa riemukas aamutervehdys vinkumisen ja pomppimisen saattelemana: "Syliin, syliin, tahtoo syliin!" Kyllä on meidän pienokaisilla onnelliset oltavat, kun niillä on niin rakastava ja hyvä koiraäiti. Emä jaksaa edelleenkin leikkiä pienokaistensa kanssa tuntitolkulla, ja vaikka tilaa on pentuaitauksessa paljon, ja hänelle on aitauksen ulkopuolellekin asetettu oma peti, niin hän silti haluaa nukkua pentujensa vieressä tiiviisti heidän petinsä perimmäisessä nurkassa - siellä he sitten nukkuvat sikeesti ja tyytyväisinä, koko jengi vierekkäin ja päällekkäin. Tilaa olisi riittämiin, mutta läheisyyttä ja lämpöä ei pikkuisten mielestä voita mikään :). 5 viikkoa19.10.2003 )
)
)
)
)
)
)
)
)
21.10.2003: Kyllä aika kulkee siivillä! Pentujen hoitamiselta ja omistajaehdokkaiden haastattelulta ei tunnu jäävän aikaa yhtään mihinkään muuhun. Valokuvaaminen ja pentupäiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt kiireen keskellä vähän vähemmälle. Univelkakin painaa jo pahasti, sillä pennut ääntelevät unissaan ja heräävät öisinkin välillä maitoaterialle, ja minä havahdun niiden pienimmästäkin inahduksesta tarkistamaan, että kaikki on varmasti kunnossa. Eipä taida tuo koiraemä olla ainut, jolla on nyt äidinvaistot pinnalla ;). )
)
)
)
)
)
)
)
)
Pienokaiset syövät nyt jo monta pientä ateriaa päivässä, täydennettynä kuitenkin vielä äidinmaidolla. Kaikilla on hyvä ruokahalu, ja saakin olla tarkkana, ettei ahneimmat syö itselleen ähkyä :). Pentupäiväkirja jatkuu --> |
||