|
Pinserella's kääpiöpinseri-
|
|
PentupäiväkirjaViemällä hiiren kuvan päälle saat mahdollisen kuvatekstin näkyviin. Kuvia klikkaamalla ne avautuvat suurempana. Kuvat © J. Tammiala, T. Tammiala ja M. Anttila. Odotus11.9.2003: Meillä eletään parhaillaan jännittäviä, mutta myös kiireisiä aikoja: H-hetki lähestyy, sillä laskettu aika on viimeistään 16.9. Pentuja varten on huone tyhjennetty ylimääräisistä huonekaluista ja kuurattu lattiasta kattoon, mittatilaustyönä teetetyn pesälaatikon osat on desinfioitu ja koottu, tänään on vuorossa ikkunoiden tiivistäminen - vähäinenkin vetoisuus voi olla pennuille kohtalokasta - ja hankintoja on tehty aina emänmaidonvastike-aineksista uusiin, teräviin saksiin. Olen siirtynyt sänkyineni nukkumaan pentuhuoneeseen, ja sinne on tuotu kaikki tarvikkeet synnytystä ja pentuja varten, kuten lämmitin, lämpölamppu, puhtaita vaihtolakanoita, pinotolkulla sanomalehtiä sekä hyllyllinen pientä tarviketta, kuten steriilit puhdistuslaput, haavanpuhdistus- ja käsiendesinfiointi-aineet, pikkuniistäjä, tarkistetusti toimivat lämpömittarit... ja silti on tehtävä vielä paljon valmisteluja ennen synnytystä, jotta kaikki olisi viimeisen päälle kunnossa pieniä palleroita varten :-) 14.9.2003 klo 10.00: On aurinkoinen syyskuinen aamu, ja synnytystä edeltävä avautumisvaihe on alkanut. Kello kahdeksasta alkaen ovat emästä näkyneet lähestyvän synnytyksen ensimmäiset merkit, tuleva äippä on tullut hieman levottomaksi ja on linnoittautunut aika tiiviisti pesälaatikkoonsa. Koko raskaus on edennyt lupaavasti, hän on ollut reipas ja hyvinvoiva, ja ruoka on maistunut. Äipälle on syötetty hyvänlaatuista erikoisruokaa ja lisätty tarpeen mukaan oikeassa suhteessa tiettyjä vitamiineja ja ravintoaineita täydentämään hänen ruokavaliotaan eri vaiheissa. Tilavaan pentulaatikkoon on kotiuduttu hyvin. Siinä on eristävä pohjamateriaali ja pehmusteena kunnon peitot - joista hän on tietenkin ensitöikseen mytännyt itselleen hienon pesän :). Erityisesti tuleva äiskä tuntuu ilahtuneen siitä, että olen pari päivää sitten muuttanut hänen seurakseen samaan huoneeseen nukkumaan ja työskentelemään, jotta pystyn tauotta tarkkailemaan koiran vointia. Pentujen tulevat omistajat odottavat jo malttamattomana uutisia. Kaikki esivalmistelut ja hankinnat on nyt tehty aina saksien steriloinnista puhtaisiin pyyhkeisiin ja uusiin pesämateriaaleihin, vain muutamia mainitakseni - nyt ei voi enää muuta, kuin odottaa :) ... 1. päivä: Synnytys)
14.9.2003 klo 22.00: Synnytys on onnellisesti ohi, ja vierelläni pentulaatikossa tuhisee tyytyväisenä neljä kuvankaunista, ihastuttavan suloista pienokaista :)! Sekä emä että pennut voivat erittäin hyvin. Saimme unelma-pentueen, eli keski-kokoisen jossa kaksi tyttöä ja kaksi poikaa :), ja kuten odotettu, ovat kaikki pennut kauniin punaruskeita. Tämän kokoinen pentue on ihanteellinen, sillä näin emällä riittää varmasti maitoa ja hoivaamisvoimia kaikille, ja ihmisiltäkin pennut saavat sitten pian suhteessa enemmän sosialisointia ja aikaa. Toisaalta neljä on riittävän suuri pentue, jotta naperot pystyvät tarjoamaan toisilleen lämpöä ja seuraa, ja myöhemmin harjoittelemaan laumakäyttäytymistä ja sosialisia taitojaan keskenään. )
Synnytys sujui todella mallikkaasti, pennut syntyivät lyhyin väliajoin ilman mitään komplikaatioita, ja emä osasi hoitaa kaiken kalvojen poistosta ja napanuoran katkaisusta aina pentujen nuolemiseen ja imettämiseen ihan itse. 14.45 syntyi ensimmäisenä tomera tyttö, suloinen Pinserella's Tiikerililja, 15.10 tupsahti maailmaan kuvankaunis reipas poika Pinserella's Timjami, 15.45 syntyi komea veli Pinserella's Timotei ja 15.55 syntyi vielä toinen kaunis tyttö, nimensä veroinen Pinserella's Tuhatkaunokki. Näin koko pesue syntyi reilun tunnin sisällä! )
Lähes epäuskoisena synnytyksen täysin mutkattomasta kulusta kävimme vielä eläinlääkärissä tarkistamassa, ettei masuun ollut jäänyt yhtään asukkia, ja että kaikki oli muutenkin kunnossa, jonka jälkeen emä saattoi keskittyä rauhassa pentujen hoivaamiseen - ja tunnollinen, huolehtivainen kanaemo hän on ollutkin :)! Kun on kuullut niin paljon kertomuksia siitä, mitä kaikkea voi mennä synnytyksessä pieleen, ja miten hirvein seurauksin, niin ei voi muuta kuin olla onnellinen siitä, että meidän omat nartut ovat näin terveitä ja hyviä synnyttäjiä - ja tietenkin kokemuksella ja tietotaidollakin on ollut tässä osansa. Yleensä koiraemät ovat synnytyksen jälkeen aika laihoja ja huonokuntoisia, mutta olemme tunnollisella hoidollamme onnistuneet kasvattamaan emälle erinomaisen peruskunnon ja vieläpä kunnon ravintovarastotkin. Maitoakin on näin ollen riittänyt, ja pennut ovat nyt tyytyväisinä mussuttaneet massunsa pulleiksi :)... Emälle puolestaan tarjoillaan laadukasta ruokaa ja juotavaa pesälaatikkoon säännöllisin väliajoin, sillä tunnollinen koiraäiti ei poistu pentujensa luota pitkään aikaan edes syömään tai juomaan! Siksi on kasvattajan vastuulla varmistua siitä, että emä saa tarpeeksi ravintoa ja tämän nestetasapaino säilyy - jo pelkästään sen takia, ettei emän maito pääse ehtymään. Vastasyntyneet pennut)
)
2. päivä)
15.9.2003 klo 10.00: Yö on sujunut rauhallisesti. Tuore äiti ja pennut ovat olleet erittäin tyytyväisen ja levollisen oloisia, ainoastaan kasvattaja itse on pompannut sängystä ylös jokaisen pienen inahduksen kuullessaan :). Eipä ihmisen ole muutenkaan kovin mukava nukkua tuolla huoneessa, kun lämpötila on nostettu pentuja varten 28-30:een asteeseen, jotta pennut eivät kylmety ja vilustu. Lisäksi ovet ja ikkunat on suljettu tiiviisti, jotta pennut eivät saa mistään vetoa. Pentujen on nyt silminnähden hyvä olla, mutta itselläni on kyllä tukalan kuumat oltavat - mutta mitä sitä ei kärsisi pentujen hyvinvoinnin puolesta :). Kärsimisestä puheen ollen - tänään onkin sitten pyykkipäivä ;)! Synnytyksen jäljiltä odottaa koneellinen pesälaatikossa olleita sottaisia lakanoita ja peittoja pesua. Taatakseen pentujen hygieeniset ja terveydelle suotuisat olot, ja välttääkseen bakteeri-infektioita, jotka ovat pentujen kannalta usein kohtalokkaita, on patjat ja pehmikkeet pestävä ja vaihdettava ja pesälaatikko puhdistettava tästä eteenpäinkin päivittäin. Lisäksi lattiat joutuu pesemään aika usein, sillä synnytyksen jälkeen narttu vuotaa vielä pitkään. Siinä sitä pyykättävää ja kuurattavaa riittääkin... )
)
)
)
)
)
3. päivä)
)
)
)
)
)
)
4. päivä
)
Emää ruokitaan nyt 5 kertaa päivässä, sillä se tarvitsee paljon ravintoa voidakseen tuottaa pennuilleen runsaasti ja ravitsevaa maitoa. Jotta maidontulo olisi mahdollisimman tasaista, on parempi syöttää emälle useita pienempiä aterioita päivän aikana, kuin pari isoa. Näin koira pystyy myös hyödyntämään tehokkaammin saamaansa ravintoa, sillä liian suuret kerta-annokset pistäisivät ruoansulatuksen turhan koville, ja saattaisivat aiheuttaa ripulia. Mitä pienemmät annokset, sitä paremmin koira pystyy sulattamaan ne. Mahdollisimman tehokas ravintoaineiden imeytyminen on erityisen tärkeää siksi, että usein nartulla on tässä vaiheessa ripuli syötyään synnytyksen yhteydessä jälkeiset. Meidän rouva on kuitenkin näköjään sellainen rautamaha, ettei vatsa mene mistään sekaisin :). )
Lisäksi imettävälle emälle syötetään tietenkin vain tarkoitukseen sopivaa laaturuokaa täydentävine lisukkeineen - paras on juuri ja juuri tarpeeksi hyvää meidän palleroitamme varten :). Jokaisen emän ruoka- ja ravintoainetarve on myös yksilöllinen, joten se on mitoitettava juuri tälle emälle ja pentueelle sopivaksi. Ruoka- ja juomakupit on tietenkin pestävä joka ruokailun jälkeen, ja sitten onkin jo kohta taas seuraavan aterian valmistuksen aika - mutta missä välissä sitä ehtisi vielä itsekin syödä?! Kun ruokaa menee tiheään tahtiin sisään, sitä on tultava uloskin, eli emän ulkoilutus kuuluu tällä hetkellä päiväohjelmaamme vähintään 5 kertaa, joista pari valitettavasti keskellä yötä - mutta tällaista se vastuullinen kasvattaminen on, yöunistaan joutuu tinkimään ensimmäiseksi! 5. päivä18.9.2003: "Me olemmekin jo kasvaneet taas paaaljooon :)!" Mamman maittavaa maitoa mussutellaan ahkerasti yötä päivää, tyytyväisinä maiskutellen ja pikkuruisilla tassuilla tomerasti alustaen, ja pienet pehmeät massut ovatkin koko ajan sopivan pennunpyöreitä. Siinä se painokin kasvaa tasaisen varmaa tahtia, ja sisarukset ovat aika tyytyväisen ja muikean oloisia :). Todisteena siitä alla tuoreita valokuvia! Lisäksi olen videokuvannut palleroita ahkerasti, ja tulevat omistajat saavatkin sitten itselleen muistoksi kasapäin valo- ja videokuvia. )
)
)
Huolehtivainen emä saattaa usein hormonien vaikutuksesta suhtautua pentuihinsa niin suojelevaisesti, ettei se päästä omistajaansakaan pentujen lähelle. Meillä tilanne on kuitenkin päinvastainen: pentuja saa ihastella aina, kunhan muistaa siitä hyvästä rapsutella äippääkin :)! )
Lempeäluonteinen emä antaakin harvinaisen hyvää esimerkkiä pennuille, mikä edistää pentujen sosialisoitumista. Jatkuvan läsnäoloni ansiosta pennut myös leimautuvat alusta alkaen ihmiseen, ensin hajuaistin, myöhemmin myös näön ja kuulon välityksellä. Vaikka kaikkia pentujamme on totuteltu ahkerasti ihmisiin ja kosketukseen, olen vuosien varrella huomannut selvän eron aikuisten pentueidemme avoimuudessa riippuen siitä, olenko nukkunut niiden kanssa pentuvaiheessa samassa huoneessa vaiko en. Joten vaikka tuolla pentujen luona on tukalan kuuma ja huono nukkua, en tinkisi tästä arvokkaasta panoksesta pentujen sosialisointiin mistään hinnasta! )
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
6. päivä19.9.2003: Palleromme keskittyvät edelleen päätoimisesti syömiseen ja kasvamiseen - ja ovat näissä lajeissa muuten todella taitavia :)! Tarmokas maiskuttelu onkin ainut ääni mitä pesästä kuuluu, ja hyvä niin, sillä: hiljainen pikkupentu on hyvinvoiva pikkupentu! Kun ravintoa ja lämpöä on yllin kyllin, kelpaa nukkua tyytyväisenä. Jos pentu vikisee, sillä on nälkä, vilu tai mahdollisesti kipeä olo. Pentujen levottomuus ja itkuisuus olisi siis erittäin hälyttävä merkki, joka tarkoittaisi sitä, että huoneessa on liian kylmää tai vetoista, emältä ei tule tarpeeksi maitoa pennuille tai pennuilla on kurja olo, jokin tartunta, synnynnäinen sairaus tai matoja! Mutta meillä ei kuulu mitään, joten meillä kuuluu hyvää :). )
)
)
)
7. ja 8. päivä21.9.2003: Näin pennut viettivät yksiviikkoissynttäreitään: nukkumalla ja syömällä paljon :)! Liikuntaakin on kyllä jo harrastettu ahkerasti, ja suosituimpia urheilulajeja ovat sisarusten-yli-punnertaminen, edes-takaisin-kieriminen (tunnetaan myös lilleri-lallerointina ;) ), äipän-yli-kiipeäminen ja pentulaatikon-laidasta-laitaan-kilpaa-ryömiminen. Hyvän pohjamateriaalin yksi tärkeä kriteeri pehmeyden, hygieenisyyden ja eristävyyden lisäksi onkin juuri hyvä pito, jotta pentujen tassut eivät lipsu. Näin pikkuisten lihaksisto, fysiikka ja kehonhallinta kehittyy heti ensihetkistä lähtien parhaalla mahdollisella tavalla, ja samalla ennalta ehkäistään niin sanottujen "uimareiden", eli voimiltaan kävelemiseen liian heikkojen pentujen syntyä. Lisäksi pesälaatikon pitää olla tarpeeksi tilaava, jotta sinne jää riittävästi liikkumatilaa - mutta ei kuitenkaan niin iso, että pennut eksyisivät liian kauas emän luota. )
)
)
9. päivä)
22.9.2003: Silmät ja korvat ovat vielä kiinni, mutta kehittyneen tunto- ja hajuaistinsa avulla pienokaiset seuraavat ympäristönsä tapahtumia, ja reagoivat niihin nostamalla päätään tarkkaavaisesti pystyyn haistellakseen perusteellisemmin. Kun pentua koskettaa, se alkaa innokkaasti tuhisten tutkimaan kättä, että löytyisikös sieltä vaikka maitoa! Pennut myös silminnähden nauttivat varovaisesta silittelystä, ja jos asettaa kätensä pentulaatikon pohjalle pennun viereen, se kömpii pian lähemmäs jatkaakseen uniaan ihmiskäden lämpöön käpertyneenä - siinä sitä kasvattaja sitten istuukin seuraavat puoli tuntia jumissa :), mutta mitä sitä ei tekisi pentujen hyvän sosialisoinnin vuoksi... Pentujen tullessa tulevien viikkojen aikana yhä tietoisemmiksi ympäristöstään, ne tottuvat ensi töikseen siihen, että ihmisen haju, myöhemmin myös äänet ja ulkonäkö ovat tuttuja ja turvallisia. )
)
)
)
)
)
)
10. päivä)
23.9.2003: Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet suurin harppauksin - kirjaimellisesti! Isoveli nimittäin harppoi tänään vauhdikkaasti pentulaatikon päästä päähän vahvoin vedoin ja työnnöin ryömien - uusi hiihtäjälupaus on syntynyt ;)! Jalat eivät tässä iässä vielä kanna, mutta sisarukset liikkuvat aktiivisesti ryömien ja kiiveten, ja nousevat välillä huojuen istumaan. Nelikon fysiikka on kehittynyt erittäin paljon. Pennut ovat kaikki erittäin jänteviä ja niiden kehonhallinta on ikäisekseen hyvä. Seisomaankin pallerot pyrkivät kovasti nousemaan, mutta toistaiseksi yritykset päätyvät vielä pyllähdykseen :). 12. päivä)
25.9.2003: Pikkusisko puolestaan tirkisteli tänään ensimmäisenä pesueesta maailmaa! Silmäluomet ovat vasta hitusen raollaan, eikä tämä kultainen pikkuneiti tietenkään näe vielä mitään, mutta hän näyttää kerrassaan hellyttävältä, kuten vasemmalla näkyy! Tomera isosisko kiipesi tänään vauhdikkaasti reitillään makaavan emänsä yli, siinä tytössä taitaa olla agilitykoiran vikaa :). Isoveli puolestaan nousi tänään seisomaan! Jalat eivät kantaneet tietenkään kuin vasta hetken, jonka jälkeen reipas pikkumies meni mukkelis makkelis :). Isoveli onkin kaiken kaikkiaan hyvin aktiivinen, vahva ja jäntevä, ja aina uteliaana kiipeämässä joka paikkaan - kun pitää häntä sylissään, saa oikein olla tarkkana, ettei hän lähde pontevasti kiipeilemään omille teilleen :)! )
Pentujen kynnet leikattiin tänään ensimmäistä kertaa. Parhaiten tarkoitukseen soveltuu pieni ihmisten kynsienleikkuri. Pienenpienten kynsien kohdalla saakin olla todella tarkkana, ettei vahingossa napsaise liikaa! Tästä eteenpäin ne on leikattava viikoittain, jotteivät pikkuiset vahingossa raavi niillä toisiaan tai emänsä nisiä. Myös emän kynnet on leikattava säännöllisesti, jotta se ei satuta niillä pienokaisiaan. Kuten kuvista näkyy, kelpasi kynsien leikkuun päätteeksi pitää pienet tirsat kasvattajan sylissä...
)
)
)
)
13. päivä)
26.9.2003: Pikkusiskon silmät ovat auenneet kokonaan, ja nyt näkyy hänen suloinen ilmeensäkin paremmin. Ponteva pikkuveli ja reipas isosisko harjoittelivat tänään taas ahkerasti ylös nousemista, ja molemmat onnistuivatkin seisomaan hetken omin voimin huojuvilla jaloillaan! 14. päivä27.9.2003: Pienokaiset ovat oppineet kävelemään! Askeleet ovat vielä horjuvia ja epävarmoja, mutta yrittänyttä ei laiteta, ja pienet sisupussit nousevat aina uudelleen pystyyn. Nelikon hyvästä, tasaisesta kehityksestä kertoo se, että kaikki ovat aloittaneet seisomisen ja kävelemisen samoina päivinä - pennut ovat siis kehonhallinnan ja fysiikan suhteen keskenään samalla kehitystasolla. Isoveli kurkistelee! Yön aikana hänen silmänsä ovat auenneet!
Pentuturkki vaihtuu hiljalleen uuteen karvaan, ja pienokaisten kullanpunainen väri on päivittäin muuttunut yhä tasaisemman sävyiseksi ja punertavammaksi - aikuisena he tulevat kaikki olemaan vanhempiensa tavoin kauniin, tasaisen, syvänpunaisia väriltään :). 15. päivä28.9.2003: Tomerat taaperot ovat ahkerasti harjoitelleet kävelemistä, ja nyt tassutellaan jo pitkiäkin matkoja pyllähtämättä. Matkan varrella voidaan jopa ylittää esteitä, kuten tiellä makoilevia sisaruksia, kompuroimatta! Pennut ovat todella kehittyneitä ikäisekseen. Isosiskon silmät ovat auenneet, ja pikkuvelikin raottelee jo silmäluomiaan. 16. päivä)
)
)
)
)
17. päivä)
)
)
)
Pentupäiväkirja jatkuu --> |
||
)
)
)