|
Pinserella's kennelin
|
|
|
Pinserella's kennelin syksyn '98 pentue syntyi pitkän harkinnan ja suunnittelun tuloksena. Tavoitteenamme on jalostaa koiria, jotka ovat joka suhteessa perheemme isojen käyttökoirien veroisia ja jopa vielä parempia ja monipuolisempia: yhtä vahvahermoisia ja hyväluonteisia kuin bouvierimme, älykkyydeltään, tottelevaisuudeltaan ja oppivaisuudeltaan labradorin noutajiemme veroisia ja yhtälaisen liikunnallisuuden, terveyden, kestävyyden ja terveet liikkeet omavia kuin greyhoundimme. Muutaman vuoden etsinnän jälkeen löysimme kesällä 97 meidän Ettalle tiukat ulkomuoto-, rakenne-, fysiikka-, terveys- ja luonnevaatimuksemme täyttävän sulhon, saksalaisen uroksen Fabian vom Erikaplatz. Yhdistämällä nämä kaksi erinomaista sukua saimme koiriemme linjaan "uutta verta". Tämä ulkosiitosyhdistelmä lisää entisestään koirien todennäköisyyttä olla terveitä ja vapaita kaikista perinnöllisistä sairauksista. Toivoimme, että molempien vanhempien parhaat ominaisuudet yhdistyisivät jälkikasvussa - kaikki toiveemme toteutuivat! 
Kuvassa Etta ja Pinserella's pesue vuosimallia '98. Etta oli kaikin puolin hyvä ja huolehtivainen äiti, joka halusi imettää pentujaan jopa vielä niiden ollessa jo luovutusikäisiä! Synnytys sujui aivan ongelmitta, reippaat lapset tupsahtivat maailmaan itsenäisyyspäivän aaton kunniaksi täsmälleen puolen tunnin välein. Hoitotoimenpiteet luonnistuivat tervevaistoiselta Ettaltamme ilman sen kummempia ihmisten avustustoimia: heti pennun synnyttyä hän alkoi puhdistamaan tätä, poistettuaan ensin taitavasti tämän ympärillä olleet kalvot ja katkaistua napanuoran. Etta osoittautui erittäin hyvän hermorakenteen omaavaksi emoksi, jolla oli vahva luottamus ihmisiin: hän ei kertaakaan hermostunut, kun pentuja hoidettiin tai käsiteltiin; vieraatkin ihmiset saivat kaikessa rauhassa vierailla säännöllisesti, tutustua pentuihin ja valita omansa. Näin pentujen ja heidän tulevien omistajien välille ehti syntyä jo vahva suhde ennen kuin naperot olivat luovutusiässä, jolloin heidän oli määrä muuttaa uusiin, rakastaviin koteihinsa.
  Pinserella's pennut vuodelta '98 seitsemän viikon iässä (vasemmalta oikealle: Pinserella's Maximillian, Perfetta, Minilyn, Rosso-Romeo) Pentueen emä on siis meidän Etta, ja isä saksalainen Fabian vom Erikaplatz. Pentueen muita sukulaisia ovat mm. EJSG ESG JSG KBSG BSG Yank vom Cronsbach, JJSG ISPU-SG BSG KBSG Essex vom Cronsbach, BJSG JJSG BEL-JDSG JSG WSG DT Ch. Obelix vom Cronsbach, BJSG KBSG DT CH ESG W A BSG Zwergpin Aussie, JJSG EJSG WJSG BSG ESG JSG DT. VDH I. MVA WSG KBSG Owen's vom Cronsbach, JSG KBSG DT. VDH MVA Jenni vom Cronsbach, JJSG KBSG Sascha vom Tierfreundehaus, , FIN & EST MVA KbSg Bombastic Guitar Man, FIN MVA Kessem Mibait Hamayan, FIN MVA Bombastic Casanova, BDJSG EUSG KSG Robi vom Cronsbach, IL MVA BDSG-87 Duscha Mibait Hamayan, KANS & POHJ MVA PMV-87 Winner-94 Of Leijliden Pilot, KANS & POHJ MVA Voittaja-86 & -87 Zalzoon's Beachbum, FIN MVA Jakias Camomilla, KANS & POHJ & Dk MVA KbSg Zalzoon's Batman, FIN & S MVA Imagine ja FIN & S MVA, PMV-79 & 80 & 81 & 82 Heino vom Erikaplatz.   Elegantti punainen sydäntenmurskaajamme Pinserella's Rosso-Romeo kolmen viikon iässä: Silmät ovat vasta auenneet, mutta seikkailumieltä ei pidättele enää mikään (muutamia kiusallisia ihmiskäsiä lukuunottamatta...). Jo tuossa nuoressa iässä hän pentueen ensimmäisenä ylsi kiipeämään 20cm korkeuteen: agilitykoiran vika näkyi hänessä jo silloin.  Kuten kuvasta näkyy, punainen kaunotar Pinserella's Minilyn hallitsi poseeraamisen taidon jo kolmeviikkoisena! Hänellä oli pentueen pienimmän syntymäpainon lisäksi suurin luonne - ja vielä suurempi nälkä! Monet kerrat saimme myös todistaa, miten hän isompien sisarustensa kanssa leikkiessään tasoitti kokoeroa harvinaislaatuisella nokkeluudellaan ja sisullaan. Oveluutensa ansiosta hän onnistui monet kerrat huiputtamaan sisaruksiaan, ja kun oli ruoasta kyse, saattoi olla varma siitä, että Minilyn piti puolensa: suuttuessaan hän sai isoveljensäkin vapisemaan! Hänen silmänsä aukesivat ensimmäisenä koko pentueesta;
lieneekö syynä ollut tämän tomeran ja uteliaan neitokaisen
suunnaton halu tarkkailla ja tutkailla maailman menoa... Samalla määrätietoisuudella hän on myöhemmin valloittanut taidoillaan niin agilityradat kuin tokokentätkin. Uransa hän päätti aloittaa jo heti pentulaatikosta kiivettyään: olin askarrellut pennuille pienet "agility-pujottelukepit", joita sitten leikkimielisesti harjoittelimme pentujen ollessa kahdeksanviikkoisia. Minilynistä kehkeytyi alta aikayksikön meidän "baby-pujottelu-mestari"!  Potra poikamme Pinserella's Maximillian, josta sittemmin kasvoi näyttelykehien komistus ja agilityhirmu "Maxim", kolmen viikon ikäisenä... Tämä Ettan esikoinen oli pentueen suurin pentu, ja herätti vahvalla ja vaikuttavalla olemuksellaan huomiota. Siksi hän sai meiltä lempinimekseen "Sumo"... Maximin pentu-iän saavutuksiin lukeutuu pentueen ensimmäinen punnerrus 40cm korkean pentulaatikon laidalle 7 viikon iässä - kasvattajalle tuli todella kiire napata hänet sieltä kiinni! Hänelle ja pentueen pienimmälle, Minilynille, kehittyi aivan erikoisen ihana sisarussuhde, ja oli herttaista katseltavaa, kun tämä iso poika antoi usein pienen siskonsa tahallaan voittaa painileikissä ja selättää hänet.   Nimensä veroinen kaunotar Pinserella's Perfetta (tässä iältään 3 viikkoa) sai kutsumanimensä "Netta" Etta-emänsa kunniaksi. Tämän temperamenttisen neitokaisen harrastuksiin lukeutui lapsuudenkodissaan mm. "hyppynaruhyppely" labradorinnoutajamme Elliotin hännän yli! Tässä lajissa hän oli täysin itseoppinut (mikä johtunee siitä, että juuri hän itse oli myös koko lajin keksijä), toisin kuin istu-liikkeessä ja styroksisen mini-renkaan läpi kulkemisessa, joissa autoimme pentuja hieman alkuun heidän ollessa 11-viikkoisia.  Pinserella's Maximillian oikealla, Perfetta vasemmalla - ja Minilyn leikkisästi selällään alimpana  Kolmisin aina kaunihimpi...  "Nyt on hyvä olla, kun on sisko patjana ja velipoika tyynynä ..." (Rankan leikkituokion jälkeen kolmikkoa alkaa väsyttämään, Pinserella's Minilyn tällä kertaa tyytyväisenä päällimmäisenä)  Pennut tunsivat alusta alkaen suunnatonta vetoa ihmiskättä kohtaan, vaikka jalat eivät kahden viikon iässä vielä kunnolla jaksaneetkaan kantaa perille saakka  Yleisöään kiittävät (vasemmalta oikealle) Pinserella's Perfetta, Rosso-Romeo, Minilyn ja Maximillian. (seitsenviikkoisten seikkailunhaluisten pentujemme ilmeet kertonevat jo varmaan sen, ettei heistä puoli minuuttia valokuvan ottamisen jälkeen enää yksikään ollut tuossa pienessä poseeraus-laatikossa...) |
||