Kasvatusperiaatteemme

Kannatamme PEVISAa ja terveystutkimuksia, terveemmän kääpiöpinserin puolesta!

Mikä on mielestämme tärkeää koirankasvatuksessa

Tässä muutamia tärkeimpiä periaatteitamme ja prioriteettejamme, jotka pohjautuvat vuosien kokemuksiimme koiraharrastuksen parissa ja joita pyrin noudattamaan niin omassa kasvatustyössämme kuin myös työssäni Suomen Kääpiöpinserit ry:n Jalostustoimikunnassa.

Kokonaisvaltainen koiranjalostus

Vastuullinen koiranjalostus ei tarkoita sattumanvaraista koiramäärän lisäämistä, vaan harkittua, suunnitelmallista kasvatusta, jossa tavoitteena on kasvattaa paitsi ulkomuodoltaan niin ennen kaikkea luonteeltaan, rakenteeltaan ja terveydeltään hyviä ja rodunomaisia koiria, jotka täyttävät nyky-yhteiskunnan vaatimukset yhteiskuntakelpoisesta koirasta, mutta omaavat silti rodulle tunnusomaiset ja toivottavat piirteet. Aina puhuessani koirien jalostuksesta viittaankin nimenomaan näitä kaikkia ominaisuuksia huomioon ottavaan kasvatukseen, en pelkkään ulkomuotojalostukseen.

Jalostuksessa asiat on pidettävä tärkeysjärjestyksessä mistään kuitenkaan liikaa tinkimättä: luonne (yhteiskuntakelpoinen ja samalla rotutyypillinen), terveys (sekä tarkastuksissa todettavat sairaudet että arkielämässä havaittavat viat ja heikkoudet), rakenne (eli funktionaalinen rakenne, jonka pitää olla toimiva, näin ollen terveyttä edistävä ja samalla rodunomainen sekä rodun käyttötarkoitukseen sopiva) ja ulkomuoto (ne ulkonäköseikat, jotka tekevät koirarodusta tunnistettavan ja ovat sille rodulle ominaisia ja toivottuja).

Riskienhallintaa

Jokaisen pentueen jokaisen yksilön pitäisi edustaa vähintäänkin rodun sen hetkistä keskitasoa kaikkien edellä mainittujen ominaisuuksien suhteen. Kasvattajan tärkeimpänä tavoitteena näen tasaisesti hyvän jäljen aikaansaamisen – olisi toivottavaa, että kaikki pentueet olisivat mahdollisimman tasalaatuisen hyviä, sillä vaikka yksittäiset ”huippukoirat” saattavatkin tuoda kasvattajalle eniten mainetta, on kasvattaja mielestäni vastuussa myös niistä muista myymistään pennuista. Kasvatinomistajalle ei ole paljonkaan iloa siitä koiran suvun yhdestä ylivoimaisesta huippuvoittajasta, jos oma pentu on se huonoluonteinen tai sairaalloinen pahnanpohjimmainen. Vakavien vikojen suhteen ei siis pidä ottaa kohtuuttomia riskejä yhdistelmää suunnitellessa. Täysin riskittömiä yhdistelmiä ei tietenkään koskaan ole - on ainoastaan yhdistelmiä, joista kasvattaja tietää liian vähän tunnistaakseen riskit ;) - mutta asiansa osaava kasvattaja ennakoi ja tiedostaa nämä riskit, arvioi niiden suuruuden ja vakavuuden, ja kertoo niistä myös pentuvaraajille.

Miten kokeet, kisat, näyttelyt ja tarkastukset palvelevat jalostusta: ne kertovat jotain koiran fenotyypistä, eli ilmiasusta, aina kulloinkin arvioitavan ominaisuuden suhteen. Fenotyyppi syntyy ympäristötekijöiden ja genotyypin, eli perimän, yhteisvaikutuksesta. Niinpä koiran ja sen sukulaisen fenotyypin perusteella voi myös tehdä arvioita sen genotyypistä. Toki nämä arviot ovat aina vaan arvauksia, mutta parhaimmillaan sivistyneitä arvauksia!

Populaatiojalostus

Kasvattajalla on myös suuri vastuu kasvattamaansa rotua kohtaan. Kasvatus ei saa olla pelkkää koiramäärän lisäämistä, vaan kasvattajan kuuluu arvioida yhdistelmän vaikutusta - sekä hyvää että huonoa - koko rotuun, ja miettiä yhdistelmää suunnitellessaan jalostusta aina pari sukupolvea eteenpäin. Jokaisen kasvattajan vastuulla on rodun geenipoolin laajuuden ja samalla kannan laadun ylläpito ja parannus. Kasvattajan pitää pystyä perustelemaan, mitä annettavaa juuri tällä yhdistelmällä on rodulle. Jokainen kasvattaja vaikuttaa omalla toiminnallaan kasvattamansa rodun säilyttämiseen - harkitsematon kasvatus voi tulevaisuudessa johtaa erilaisten ongelmien ja vikojen lisääntymiseen rodussa sekä esimerkiksi matadoriurosten tai -sukujen jalostuskäytön kautta rodun sisäsiitosdepressioon.

Rotutuntemus

Perehtyneisyys rodun koko kotimaiseen kantaan ja ulkomaiden eri sukuihin on välttämätön edellytys vastuulliselle kasvatukselle, sillä vain näin kasvattaja tietää, mikä rodun kokonaisvaltainen tilanne on sillä hetkellä: mikä on kannan keskimääräinen sukusiitosprosentti, mitä sukulinjoja on kannassa missäkin määrin, mitä sairauksia ja vikoja esiintyy, mitkä ovat rodun eri ominaisuuksien periytymismekanismit ja mikä on rodun keskimääräinen taso, joka kasvattajan pitäisi pyrkiä jokaisessa pentueessaan ylittämään.

Sukututkimus

Tutkimalla huolella kaikkia kääpiöpinserikannan linjoja ja niiden eri ominaisuuksia voi kasvattaja selvittää, mitä toivottuja ja epätoivottuja ominaisuuksia kussakin suvussa esiintyy, ja mitkä piirteet periytyvät missäkin linjassa vahvemmin ja missä heikommin. Vain yhdistelmän sukutaustoja tutkimalla voidaan tehdä asiantunteva ja realistinen arvio pentujen odotusarvoista, sillä pentujen vanhempien ominaisuuksia tärkeämpää on katsoa useamman sukupolven ja lähisukulaisten ominaisuuksia arvioitaessa koirien yhteensopivuutta ja pennuille todennäköisesti periytyviä ominaisuuksia. Jalostuksessa on aina tärkeä muistaa, että koirayksilön ilmiasu on perimän ja ympäristötekijöiden yhteissumma, ja niinpä koiran perimästä ei pysty tekemään kovinkaan luotettavia päätelmiä vain tämän yksilön itsensä perusteella, varsinkin jos kyse on ominaisuuksista, johon vaikuttaa useampi geeni.

Genetiikkaa

Vaikka useimpien koiran ominaisuuksien periytymismekanismeja ei tunnetakaan vielä tarkkaan, antavat monet tutkimukset suuntaa esimerkiksi erilaisten piirteiden periytyvyysasteista. Rotunsa ja sen suvut tunteva kasvattaja pystyy kuitenkin arvioimaan, mitä eri ominaisuuksia kulkee eri sukujen perimässä ja kuinka todennäköisesti ne ilmenevät myös yhdistelmän jälkipolvissa. Siksi jokainen pentue voi olla joko enemmän tai vähemmän kuin vanhempiensa ominaisuuksien summa, ja siksi jalostus on taitolaji. Huonoimmillaan kahden väärin valitun huippukoiran yhdistelmästä saadaan korkeintaan keskinkertaisia jälkeläisiä, ja parhaimmillaan jalostus on sitä, kun saadaan kahdesta keskivertokoirasta huippupentue aikaiseksi!

Jälkeläisseuranta

Kasvattajan tärkeimpiä tehtäviä on seurata kasvattamiensa koirien kehitystä voidakseen arvioida yhdistelmänsä onnistuneisuutta ja sukujen perimässä piileviä hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Vastuullisen kasvatustyön kannalta kasvattajan on välttämätöntä tietää, minkälaiseksi koira on aikuisena kehittynyt eri ominaisuuksiensa osalta. Vain säännöllisen yhteydenpidon kautta kasvattaja voi seurata kasvattinsa kehitystä eri ikävaiheissa sekä arvioida myös ympäristötekijöiden vaikutusta lopputulokseen.

Yksittäinen huippukoira voi olla sattumaa, vasta tasaisen hyvä kasvattikanta voi kieliä onnistuneesta jalostuksesta! Määrä ei saisi korvata laatua, sokeakin kana tuottaa kymmenien pentueiden avulla sen yhden hyvän koiran, mutta entä ne kaikki muut pennut?

Jalostusvalinta

Hyvän kasvattajan tunnusmerkki on kyky valikoida jalostukseen koiria – titteleillä tai ilman – jotka ovat kaikin puolin hyviä rotunsa edustajia ja joilla on rodulle jotain annettavaa. Vielä tärkeämpää on, että kasvattajalla on riittävästi kriittisyyttä jättää myös koira tarpeen tullen käyttämättä jalostukseen. Vaikka se oma Tuffe on tietenkin se maailman rakkain koira, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se on sopiva jalostuskoiraksi. Täydellisiä koiria ei tietenkään ole olemassakaan, mutta asiansa osaava kasvattaja tietää, mistä asioista ei parane tinkiä, ja mitkä kaksi yksilöä ja sukua yhdistää hyvän jäljen aikaansaamiseksi.

Mitä kokeiden tai näyttelyiden tulokset kertovat: Yksi hyvä tulos voi olla pelkkää tuuria, yksi huono tulos pelkkää huonoa tuuria. Tulosten keskiarvo sen sijaan on suuntaa antava.

Kriittisyys

Kasvattajan täytyy olla hyvinkin kriittinen. Hänen täytyy olla riittävän asiantunteva ja puolueeton osatakseen arvioida jalostuskoiriensa, niiden sukutaustojen ja ennen kaikkea omien kasvattiensa vahvuudet mutta myös virheet, sillä vain näin kasvattaja voi kehittää oman kasvatustyönsä tasoa.

Kokemus

Kantapään kautta oppii tehokkaimmin, myös koirankasvatuksessa, joskaan kaikki eivät valitettavasti opi silloinkaan. Viisainta on kuitenkin ammentaa ja oppia myös muiden kokemuksista ja virheistä, sekä saman rodun että muiden rotujen kasvattajien. Kokemus opettaa, mitkä ovat jalostuksessa niitä tärkeitä asioita, mitä huomioitavaa rodun erityyppisten yksilöiden hoidossa ja koulutuksessa on, ja vain kokemus opettaa, mitä ominaisuuksia se oma koirasuku kantaa perimässään.

Tietotaito

Kokemusperäisen oppimisen lisäksi hyvä kasvattaja on mielestäni velvollinen hyödyntämään kaikkea niin koti- kuin ulkomailla saatavilla olevaa tutkimustietoa koiranjalostuksesta, genetiikasta, eri ominaisuuksien, luonteenpiirteiden ja sairauksien periytymistavoista, jalostustekniikoista jne. Vastuullinen kasvattaja pyrkii myös pysymään jatkuvasti ajan tasalla harrastamaansa rotua koskevista tiedoista eri puolilla maailmaa. Myös muista roduista voi oppia omalle jalostukselleen hyödyllisiä asioita. Kirjallisen tiedon lisäksi kasvattajan kuuluu aktiivisesti hankkia ensimmäisen käden tietoutta kiertämällä näyttelyissä ja kilpailuissa katsomassa koiria omin silmin. Jalostustyöhön kuuluu siis jatkuva opiskelu ja tiedonhankinta, sekä siihen tarvittavat työkalut – nöyryys ja avoin mieli.

Monipuolinen asiantuntemus

Kasvattajan pitäisi mielestäni olla laaja-alainen koiraharrastuksen asiantuntija. Pelkkä jalostuksellinen osaaminen ei riitä, sillä kasvattajan pitäisi olla myös oman rotunsa asiantuntija ja pystyä opastamaan ja auttamaan kasvattejansa kaikissa eteen tulevissa tilanteissa aina pennunhoidosta koulutusongelmiin. Siksi on tärkeää, että kasvattaja on ehtinyt kerätä usean koirasukupolven verran runsaasti omakohtaista kokemusta kaikista niistä asioista, mitkä voivat olla kasvatinomistajan kannalta tärkeitä: uroksen ja nartun luonne-eroista, sopivasta ruokinnasta aina koiran pentuiästä vanhuuteen, eriluonteisten yksilöiden koulutuksesta, eri harrastuslajeissa kilpailemisesta jne.

Pentupanostus

Koska koiran perimä muodostaa vain osan lopputuloksesta, on kasvattajan panostettava pentueisiinsa monin tavoin, jotta pennuilla on parhaat mahdolliset eväät tulevaisuutta varten. Tämä tarkoittaa mm. emän oikeanlaista ruokintaa ja hoitoa tiineyden ja imetyksen aikana, pentujen kasvuympäristön rauhoittaminen ja toisaalta virikkeistäminen oikeissa kehitysvaiheissa, pentujen ruokinnan, siisteyden ja liikunnan säätely sopivaksi, pennunostajien kattava opastus pennun hoitoon ja koulutukseen koiran eri kehitysvaiheissa sekä ennen kaikkea pentujen järjestelmällinen ja kattava sosialistaminen ikäviikkoina 3-7.

Koiran luonteenpiirteiden perinnöllisyys on 20-60%, ominaisuudesta riippuen. Loput syntyy ympäristövaikutusten yhteistuloksena. Luovutusikää edeltävällä päivittäisellä yksilöllisellä sosiaalisoimisella on tutkimuksissa todettu olevan tärkeä merkitys koiranpennun henkisen kehityksen kannalta, jota ei myöhemmissä ikävaiheissa pysty korvaamaan. Toki luovutusiän jälkeenkin on tärkeä panostaa aktiivisesti pennun kokemusrikkaaseen kasvuympäristöön ja peruskoulutukseen. Pennun ensimmäisen elinvuoden aikana ratkeaa paljolti, minkälainen koiran luonne tulee olemaan koko loppuiän.

Omistajaseulonta

Kasvattajan työ on parhaimmillaan vähän kuin Salmelaisen hommat Napakympissä - auttaa parhaiten yhteensopivaa koiraa ja omistajaa löytämään toisensa! Tämä edellyttää paitsi oman koirasukunsa tarkkaa tuntemusta ja asiantuntemusta arvioida luovutusikäisten pentujen ominaisuuksia, myös hyvää ihmistuntemusta. Kasvattajan velvollisuus on varmistaa, että pentukyselijän käsitys rodusta on mahdollisimman totuudenmukainen. Kasvattajan pitää myös kertoa rodun ja koiriensa hyvistä ja huonoista puolista. Samalla kasvattajan pitää selvittää, onko ostajaehdokas soveltuva tällaisen koiran omistajaksi, ja vastaavatko tarjolla olevat elinolosuhteet kyseisen rodun tarpeita. Tämä kaikki siksi, että jos koira ei vastaa omistajansa odotuksia, tai jos omistaja ei pysty tarjoamaan koiralle sopivanlaista kotia, niin siitä kärsivät yleensä sekä koira että omistaja. Kasvattajan velvollisuus on siis varmistaa kaikki asiat kertaalleen ja vielä uudelleen, jotta tarinalla on onnellinen loppu - ja koira elää omistajiensa kanssa onnellisesti elämänsä loppuun saakka :). Siksi tunnollinen kasvattaja haastattelee pennunomistaja-ehdokkaat huolella ja tapaa heidät kasvotusten. Yhtäkään pentua ei meillä luvata myydä pelkän puhelinsoiton perusteella! Tarpeen tullen vastuullinen kasvattaja myös kieltäytyy myymästä pentua, jos se on koiran tai ostajan edun mukaista.

Omistajaopastus

Jotta tuore pennunomistaja ei jää oman onnensa nojaan, pidämme ehdottoman tärkeänä kasvattiemme omistajien opastusta ja neuvontaa paitsi tarpeen vaatiessa myös jo ennaltaehkäisevästi. Siksi kasvattimme saavat mukaansa laajan pennunhoito-oppaan, jossa paneudutaan nimenomaan rotukohtaisiin hoito- ja kasvatusohjeisiin. Tärkeintä on tietenkin säännöllinen molemminpuolinen yhteydenpito kasvatinomistajiimme, erityisesti koiran ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta mielellään koko koiran eliniän ajan. Lisäksi kasvateillamme on mahdollisuus osallistua järjestämiimme koulutustilaisuuksiin ja kursseihin. Järjestämme myös vuosittain kasvateillemme mahdollisuuden osallistua edullisiin joukkoterveystarkastus-tilaisuuksiin ja ohjaamme kasvatinomistajamme Kennelliiton, rotuyhdistyksen ja muiden koirakerhojen toiminnan pariin.

Ympäristöystävällisyys

Kasvattaja pystyy vaikuttamaan paljon yhteiskunnan asenteisiin koiria kohtaan kouluttamalla omat koiransa hyvätapaisiksi ja yhteiskuntakelpoisiksi, varmistamalla, ettei niistä ole häiriötä ympäristölleen, ja opettamalla kasvatinomistajansa samaan ajatusmaailmaan. Kasvattajan hyvätapaiset koirat parantavat koirien mainetta yleisesti ja ovat hyvää PR:ää rodulle. Oma panokseni koiramyönteisyyden lisäämiseksi on edellä mainittujen lisäksi osallistuminen Kennelliiton kaverikoiratoimintaan, joilla tuomme myönteistä julkisuutta koirille ja pääsemme ilahduttamaan monia ihmisryhmiä - myös omaksi iloksemme :). Lisäksi kaikilla kasvateillamme on mahdollisuus osallistua viikottain järjestettyihin tottelevaisuus- ja muihin koulutuksiin.

Harkitsevaisuus

Jotta kasvattajalla on aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia edellä mainittuja periaatteita jalostustyössään, tapahtuu vastuullinen kasvatustyö harvakseltaan ja harkitusti, korkeintaan parin-kolmen pentueen vuositahtia.

Koirankasvatus ei koskaan saisi olla elinkeino, jolloin raha ja tuotanto nousevat keskeiseen asemaan ja kasvattajan arvomaailma vääristyy. Meille koirien omistaminen ja satunnaisten pentueiden harkittu kasvatus on tappiollinen harrastus, riippuvuutta aiheuttava intohimo ja rakas elämäntapa. Minkä sille mahtaa, kun on menettänyt sydämensä noille rakastettaville viipeltäjille :)