Koira-alan
kirjallisuutta

Kirja-arvosteluja

Koira-alan kirja-arvosteluja, kirjoittanut Johanna Tammiala. Tässä sarjassa käsitellään koira-alan eri julkaisujen soveltuvuutta kääpiöpinseriharrastajille - niin ensimmäistä kääpiöpinseriään hankkivalle kuin kokeneemmalle kääpiöpinserikasvattajallekin

Muistathan, että tekijänoikeuslaki suojaa näitäkin sivuja, etkä lainaa mitään kuvia tai kirjoituksia lupaa kysymättä!


Kirja: Pennusta kunnon koira

Walty Dudok Van heel
WSOY 1999

(arvostelun kirjoittanut Johanna Tammiala)

Arvio kääpiöpinserinäkökulmasta:

Yleistä: Erittäin helppotajuinen ja -lukuinen kirja, joka kertoo koiraeläinten käytöksestä ja sisältää käytännön koiranpitovinkkejä. Ihastuttavat piirrokset ja maalaukset kuvailevat koiran käytöstä ja eri koulutustilanteita selvemmin kuin useimmat valokuvat, ja ovat kuvateksteineen varsin informatiivisia. Kirja sisältää 102 väljästi kirjoitettua, mutta sisällöltään tiivistä sivua.

Sisältö: Kirja käsittelee koirien villejä sukulaisia, koirien sosiaalista käyttäytymistä, elekieltä sekä koiran ja omistajan yhteiseloa. Kirjailija esittelee runsaasti käytännön vinkkejä koiranpitoon sekä antaa monia vapaaehtoisuuteen perustuvia, varsin yleisiä koulutusohjeita. Kirjoittaja itse harrastaa puolisusirotuja, ja tuntee siksi hyvin koiraeläinten alkuperäiset vaistonvaraiset toimintamallit.

Soveltuvuus: Koska kääpiöpinseri on erittäin runsaseleinen ja ilmeikäs koira, tämä kirja voi auttaa tuoretta kääpiöpinserinomistajaa ymmärtämään paremmin koiransa elekielen eri vivahteita. Useimmat kirjan neuvot sopivat kääpiöpinserin koulutukseen, ja se sopii hyvin täydentämään muiden kirjojen tietoja. Toisaalta kirjaa kannattaa lukea valikoivalla mielellä, sillä muutamat kirjan ohjeista eivät sovellu pienen koiran koulutukseen. Tämäkin kirja sopii hyvin niille, jotka eivät jaksa paneutua paksumpiin opuksiin.

Kääpiöpinserin kohdalla huomioitavaa: Kirjailija suosittelee, että koiraa "rangaistaan" heittämällä rämisevä purkki tai avainnippu sen viereen, jos se ei tottele luoksetulo-käskyä. En kuitenkaan suosittele tätä ainakaan ensimmäisenä lähestymistapana, sillä se toimii hieman epäluotettavasti. Herkkä tai arka koira voi tulla ääniherkäksi tällaisen järkytyksen jälkeen. Lisäksi ajoitus on tarkkaa: jos koira juuri sillä hetkellä, kun rämisevä esine osuu sen vieressä maahan, olikin ehtinyt jo kääntyä omistajaan päin palatakseen tämän luo, se saattaa ymmärtää viestin aivan väärin. Pahimmassa tapauksessa omistaja on huono tähtäämään, tai nopealiikkeinen kääpiöpinseri ehtii vaihtaa paikkaa niin epäonnisesti, että siihen osuu! Jos muut konstit eivät tepsi, ja koira on tiettävästi rautahermoinen yksilö, voi toki turvautua tuohon avainnippu-kikkaan.

Älä laita koiraasi makuu-asentoon vetämällä sen etujaloista! Ison koiran kömpelön pennun kohdalla kikka voi toimia, mutta kun yrität samaa pienen ja jäntevän kääpiöpinseripennun kanssa, olet taatusti tuomittu epäonnistumaan, ja koira saattaa vieläpä loukata itsensä siinä!

On hyvä opettaa koiraa olemaan hyppimättä ihmisiä vasten. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä kirjan esittelemällä töytäisy-menetelmällä, eikä myöskään astumalla koiran takatassun päälle, kuten jotkut kirjat neuvovat. Pienen koiran kanssa näissä menetelmissä on aivan liian suuri loukkaantumisriski - pieni tassu murtuu herkästi ihmisen painosta!


Kirja: Kotikoiran koulutus

Lennart Nordlander, Carl-Johan Adlercreutz
1999 Oy Valitut Palat - Reader's Digest Ab

(arvostelun kirjoittanut Johanna Tammiala, julkaistu Snautseri-Pinseri-lehdessä 4/2002)

Arvio kääpiöpinserinäkökulmasta:

Yleistä: Erittäin helppotajuinen ja -lukuinen kirja, jonka ohjeet ovat erittäin selkeät. Kirjan valokuvat kertovat koirankoulutuksesta enemmän kuin tuhat sanaa. Kirja on sisällöltään lyhyt ja ytimekäs (92 väljästi kirjoitettua sivua), joten se soveltuu muillekin kuin lukutoukille.

Sisältö: Kirja käsittelee sellaisia koirankoulutuksen ja -pidon perusperiaatteita, jotka ovat - muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta - varsin yleispäteviä. Kirjoittaja antaa ohjeissaan suurta painoarvoa kouluttajan johdonmukaisuudelle ja johtajuudelle. Yksinkertaisia sääntöjä noudattamalla kokemattomampikin koirankouluttaja voi estää pentuaan kehittymästä ongelmakoiraksi. Kirja on lähinnä suunnattu aloittelevalle koiranomistajalle, mutta soveltuu myös kokeneemman koirankouluttajan "muistitueksi".

Hankinta: Kirja löytynee kaikista suuremmista kirjastoista, mutta sen ostaminenkaan ei ole hukkaan heitettyä rahaa. Kirjaa voi suositella ensimmäiseksi koirankoulutuksen perusteokseksi, joka kannattaa mahdollisuuksien mukaan ostaa jo ennen ensimmäisen koiran hankintaa.

Soveltuvuus: Vaikka kirja onkin kirjoitettu lähinnä metsästyskoirakoulutuksen näkökulmasta, sen opetuksellinen anti soveltuu myös kääpiöpinserin peruskoulutukseen, ottaen kuitenkin huomioon rodun erityispiirteet. Kirjan esittelemä koirankoulutustapa on varsin perinteinen, mutta periaatteiltaan positiivinen. Tätä kirjaa kasvattaja voikin suositella perusteokseksi ensimmäistä kääpiöpinseriään hankkivalle. Kilpailuihin ja kokeisiin tähtäävän kannattaa kuitenkin täydentää tietojaan edistyneempää koulutusta käsittelevällä kirjallisuudella, sillä esimerkiksi agility ja näyttelyt poikkeavat suuresti kirjailijoiden esittelemistä metsästys- ja palveluskoirakokeista, ja vaativat hyvin erilaisia koulutusmenetelmiä.

Kääpiöpinserin kohdalla huomioitavaa: Palkintoja - eli makupaloja tai leluja - saa ja pitääkin käyttää kääpiöpinserin koulutuksessa. Etenkin kun kouluttaa koiraa jotain kilpailulajia, kuten tottelevaisuuskokeita tai agilitya silmälläpitäen, on palkintojen käyttäminen lisämotivaation aikaansaamiseksi välttämätöntä. Jotkut koulutusohjaajat, kuten tämänkin kirjan kirjoittajat, paheksuvat makupalojen käyttöä koulutuksessa siksi, että omistaja käyttää palkintoa helposti väärin, eikä opeta koiraansa tottelemaan myös ilman makupaloja. Siksi on tärkeää muistaa, että makupala/lelu on pelkkä apuväline koiran opettamisessa - esimerkiksi silloin, kun opetat koiran makaamaan houkuttelemalla sitä makupalalla lattialle - tai lisämotivaatio, eli ylimääräinen palkka tehdystä työstä. Kun työskentelet koirasi kanssa, olette koiran silmissä kuin susilauma, joka on yhteisellä saalistusretkellä ja saa onnistuneen yhteistyön tuloksena saaliin. Makupalojen ja lelujen käyttö koulutuksessa on siis koiralle varsin luonnollista. Koiran on kuitenkin pennusta pitäen opittava tottelemaan myös ilman makupaloja, pelkän kehun ja laumanjohtajan hyväksynnän voimin - eli kun koira on ymmärtänyt uuden käskyn merkityksen, pidä huoli, että se tottelee sitä aina - myös silloin, kun makupalat ovat unohtuneet kotiin, koiraa ei huvita totella sitä käskyä, tai koira on kiinnostunut jostain aivan muusta asiasta Useimmissa koirakirjoissa suositellaan hihnasta nykäisemistä koiraa koulutettaessa. Nykyään kuitenkin tiedetään, että hihnasta nykiminen, samoin kuin koiran oma vetäminen hihnassa, tuottaa koiran selkärankaan pysyviä vaurioita, jotka johtavat myöhemmin koiralle kivuliaisiin selkärangan kulumiin. Etenkin pikkukoiran kanssa näin käy helposti, sillä ihmisen on lähes mahdotonta säädellä nykäisyn voimaa pienen koiran hennolle keholle sopivaksi. Siksi hihnasta vetäminen kannattaa ehdottomasti korvata muilla koulutuskeinoilla. Tämänkään kirjan ohjeet hihnan ja pakotteiden käytöstä eivät sellaisenaan sovellu näin pienikokoisen koiran koulutukseen! Jos haluaa noudattaa kirjan ohjeita, on tärkeää muistaa, ettei pientä koiraa käsiteltäessä koskaan saa käyttää voimaa - eli hihnasta nykiminen ja selästä painaminen ovat ehdottomasti kiellettyjen listalla, sillä niillä on aiheutettu jo monelle isommallekin koiralle fyysisiä vammoja ja vaurioita. Tällaiset pakotteet ovat koulutuksessa joskus tarpeen, mutta niiden on tällöin oltava ehdottomasti suhteessa koiran kokoon, eli vetää ja painaa saa ainoastaan "pikkurillin voimin", ei koko valtavalla kämmenellä! Luoksetuloa, sivulla istumista, maahanmenoa ja muita vastaavia käskyjä opetettaessa kannattaa mieluummin noudattaa positiiviseen vahvistamiseen kuin pakotteisiin perustuvia menetelmiä.

Kirjan parasta antia: ovat luvut "Yksin kotona" (s.21-22), "Reviiri" (s.23-26) ja "Leikkiminen toisten pentujen ja koirien kanssa" (s.27-30). Luvun "Metsästysvietti ja riistan rauhaan jättäminen" (s. 39-44) ohjeet pätevät kaikenlaiseen koiran hallintaan: kun koira on koulutettu oikein, se ei karkaa myöskään toisten koirien tai ihmisten perään. Ohjeita lukiessa kannattaa siis pitää mielessä, että samat säännöt pätevät silloinkin, kun lähettyvillä on riistan sijaan ihmisiä tai koiria - ilman lupaa koiralla ei ole niiden luo menemistä. Luvut "Laumanjohtajuus ja arvojärjestys" (s.45-51) ja "Yhteistyöharjoituksia" (s. 56-57) sekä sivujen 78-86 kuvatekstit pätevät erittäin hyvin myös tulevan agility- tai tokokoiran koulutukseen. "Koulutuksen perusasiat" on kuvailtu sivuilla 62-65 erinomaisesti. Kohtaan "Kolme tärkeää opetusta", sivu 62, voisi vielä lisätä "Seis"-käskyn neljänneksi opiksi.