Pinserella's kennelin julkaisukokoelma, osa 2:

Hoito & Koulutus

Tällä sivulla julkaistaan osa Johanna Tammialan kirjoittamista, eri koira-alan lehdissä julkaistuista artikkeleista.

Muistathan, että tekijänoikeuslaki suojaa näitäkin sivuja, etkä lainaa mitään kuvia tai kirjoituksia lupaa kysymättä!


Artikkeli: Koirat kuntoon kesäksi!

kirjoittanut: Johanna Tammiala
julkaistu: Snautseri-Pinserilehdessä 1/2003 kääpiöpinserisivujen pääkirjoituksena

Näin kesän kynnyksellä aikakausi- ja naistenlehdet pursuavat ruokavaliovinkkejä, viime hetken laihdutus- ja kunnonkohotuskikkoja sekä tietoa tulevan kesän kuumimmista kuntoilulajeista. Koirakin sopii hyvin kaveriksi viikonloppuiselle kuntolenkille. Helposti kuitenkin unohtuu, ettei koirankaan kunto kasva yhdessä yössä. Etenkin kääpiöpinserin kaltaiset lyhytkarvaiset seurakoirat viettävät sateisen syksyn, tuiman talven ja kylmän kevään aikana usein sohvaperunan elämää. Suomessa talvikausi on pitkä, joten kevään koittaessa koirien lihaskunto on huono.

Hyvä kunto on tärkeää niin koti-, kisa- kuin näyttelykoirallekin. Lenkkeily ja koiraurheilu edistävät koti- ja harrastuskoiran henkistä ja fyysistä hyvinvointia - oikein harrastettuna! Liiallinen, yksipuolinen tai vääränlainen, sekä koiran rakenteelle sopimaton rasitus ilmenee lyhyellä tähtäimellä koiran huonontuneina liikeratoina ja kankeutena, pidemmän päälle pysyvämpinä vaurioina.

Koiran rasitusvammoille ja lihasvaivoille otollisinta aikaa ovat talvi, jolloin asianmukainen koiran alkuverryttely ennen ulkoilulenkkiä tai koiraurheilutreenejä saattaa unohtua, sekä loppukevät, jolloin talvikuntoista koiraa innostutaan rasittamaan liian äkillisesti.

Kevätauringon kutsuessa koiraa ei siis parane heti raahata mukaan 15km pyöräilylenkille! Koiran kunnonkohotus on tehtävä ajan kanssa, koiran rakenteen sanelemilla ehdoilla.

Lisääntyvä aktiivisuus on myös syytä huomioida koiran kesäisessä ruokinnassa: ruoan on sisällettävä enemmän energiaa ja ravintoaineita kuin talvella. Näin koira saa riittävästi "rakennuspalikoita" kuntonsa kehittämiseen!

Nyt on siis hyvä aika suunnitella koiralle loppukevään kunto-ohjelma, jotta se on kesällä parhaimmillaan!

Kunnollista kevättä lukijoille!


Artikkeli: Kääpiöpinseri - pieni koira, suuri metsästäjä!

kirjoittanut: Johanna Tammiala
julkaistu: Snautseri-Pinserilehden 2/2001 kääpiöpinseripalstan pääkirjoituksena

Kääpiöpinserin alkuperäinen käyttötarkoitus oli pitää maatilojen tallit jyrsijävapaana alueena. Siinä missä iso serkku pinseri oli itseoikeutettu tuholaisten torjuja, oli piskuisen kääpiöpinserin ensin todistettava taitonsa rottien pyydystäjänä, jotta sitä voitiin pitää henkiin jättämisen ja peräti kasvattamisen arvoisena - ja hurjaksi rottakoiraksi kääpiöpinseri sitten osoittautuikin! Nykyään kääpiöpinserin valtakuntana ovat useammin talo tai asunto, kuin maatila, ja hiiret ovat ajat sitten vaihtuneet vinkuleluihin - mutta monessa kääpiöpinserissä uinuvat vielä hurjan saalistajan vaistot ;-)

Lähestyvä kesä houkuttelee koiranomistajat (ja sen myötä koiratkin) yhä pidemmille lenkeille talviunesta heräävään maastoon ja metsään. Se on kääpiöpinserillekin jännittävää aikaa - jokaisen uuden valloitettavan polun varrella on lukemattomia uusia tuoksuja tutkittavana, kaikenlaisten luontokappaleiden jälkiä seurattavana, ja aika ajoin, jos lykästää, saattaa tavata ihka-eläviä metsän asukkejakin…

Kääpiöpinsereissä löytyy vielä yksilöitä, joilla on säilynyt entisajan voimakkaat vietit. Vahva saalistusvietti yhdistyneenä tottelevaiseen luonteeseen ja vahvaan hermorakenteeseen tekevät koirasta erinomaisen työ- ja harrastuskoiran. Kääpiöpinserin viettiominaisuudet voivatkin parhaimmillaan olla joskus yhtä “rautainen“ yhdistelmä kuin parhaimpien palveluskoirien taipumukset! Omilla kääpiöpinsereillämme tottelevaisuus viekin aina voiton kiehtovimmastakin saaliseläimestä. Jos puolestaan saalistusviettisestä koirasta kehkeytyy intohimoinen metsästäjä, jonka kuulolaite ei aina koiraa käskettäessä toimikaan, voi omistaja olla näin kevätaikaan pian helisemässä koiransa kanssa:

Rusakot ja jänikset ovat aina ja ehdottomasti kiehtovia kavereita - ainakin koiran silmissä! Jos pitää koiraansa vapaana, on ehdottomasti syytä tarkkaavaisuuteen, sillä rusakko-vaara vallitsee myös kaupunki-alueella! Kaiken kukkuraksi rusakko yleensä jähmettyy paikoilleen koiran lähestyessä, ja pötkii pakoon vasta viime hetkellä, ihan koiran kuonon edestä! Taluttajan on siksi aina oltava valppaana, jotta reitin varrella lymyilevä pitkäkorva osuisi hänen silmäänsä ensin - sillä siinä vaiheessa kun se osuu koiran silmään, on jo myöhäistä! Jos niin pääsee käymään, on se ehkä niitä harvoja tilanteita, joissa kääpiöpinserinomistaja kiroaa koiransa nopeutta ja ketteryyttä, sillä ajojahti päättyy sitä nopeammin, mitä pikemmin rusakko saa eksytettyä takaa-ajajansa. Lähes yhtä häiritsevä (koiran sielunelämän kannalta) kuin itse rusakon ilmentymä, on myös sen jättämä haju: hyvän vainun omaava koira saattaa lähteä seuraamaan jälkiä yhtä innokkaasti kuin itse saalistakin. Kummassakin tapauksessa täytyy vain toivoa, ettei rusakolle tule kiireistä asiaa ajotien toiselle puolelle…

Kyykäärme on kesällä koiranomistajan suurimpia huolia. Vaikka kyy onkin luonnoltaan arka eläin, joka pyrkii ensisijaisesti pakenemaan, käärmeet ovat etenkin keväällä vielä niin kankeita, etteivät aina kerkiä kulkijan jalkojen alta pois. Keväällä syntyvät myös kyynpoikaset, jotka ovat silloin juuri myrkyllisimmillään. Useimmat koirat pyrkivät kiertämään kyyt mahdollisimman kaukaa (siinä tosin valitettavasti välillä onnistumatta), ja yleensä matelijat herättävät koirissa selkeää vastenmielisyyttä. Kääpiöpinseri saattaa kuitenkin olla niin hurja saalistaja, että on valmis käymään kyynkin päälle kuin yleinen syyttäjä. Muistakaa siis aina kuljettaa kyypakkausta varoiksi mukananne, kun kuljette kääpiöpinserin kanssa metsässä tai maastossa!

Linnut ja oravat ovat yleensä kääpiöpinseriltä turvassa, koska pääsevät pakenemaan ilmateitse. Näin ajojahti loppuu yleensä lyhyeen pyrähdykseen, eikä ajotielle eksymisen vaaraa ole. Ethän kuitenkaan päästä kääpiöpinseriäsi valvomatta seikkailemaan metsissä lintujen pesimisaikaan! Eläinsuojelullisista syistä on muutenkin hyvä tarkkailla kääpiöpinserisi touhuja, sillä taitavimpien saalistajien tiedetään onnistuneen verottamaan linnuilta ainakin sulkia, ellei peräti henkeäkin. Etenkin fasaanit ovat usein vaaravyöhykkeessä maanläheisen elämäntyylinsä vuoksi. Toisaalta kääpiöpinseri voi itsekin joutua vaaratilanteeseen, sillä suuri metsästäjä ei välttämättä ymmärrä, että esimerkiksi isonokkaisista naakoista ja harakoista voi olla vastusta liiaksikin - etenkin, kun nämä linnut ovat ainakin kaupunkialueella käyneet sen verran röyhkeiksi, etteivät lähde pientä koiraa herkästi pakoon!

Hyönteisistä isot koirat eivät yleensä jaksa välittää, ja onnettomuudet tapahtuvat lähinnä vahingossa - mutta pienen kääpiöpinserin silmissä voi houkuttelevasti nenän edessä pörräävä mehiläinen tai ampiainen olla kiehtova saalis! Jos siis näet kääpiöpinserisi tarkkailevan uteliaana jotain lentävää ötökkää, niin muista: tämä on se kohta missä pehmeimmänkin koulutustyylin kannattajan on syytä rääkäistä naseva EI! Hyönteisten jaakaaminen on tapa, joka on varmuuden vuoksi syytä kitkeä koiralta heti alkuvaiheessa. Pidäthän aina kortisonia (kyytabletteja) saatavilla. Mitä pienempi koira, sitä kohtalokkaampi on kyyltä tai ampiaiselta saatu myrkkymäärä - kääpiöpinseri on siis ehdottomasti vaaravyöhykkeessä!

Mitä tehdä, jos kääpiöpinserisi on liiankin innokas metsästäjä, etkä kuitenkaan halua riistää siltä vapaana maastossa lenkkeilemisen riemua:

  • pidä vauhtia yllä. Kävele erittäin reippaasti, mieluiten juoksuvauhtia - se ei ole ainoastaan hyvää kuntoilua taluttajalle, vaan pitää myös koiran keskittymisen tiiviisti omistajassa. Kun koiralla on täysi työ pysyä kannoillasi, se ei ehdi omistautua jälkien etsimiselle
  • ole mielenkiintoinen. Tasainen kävely on koiran mielestä aika tylsää touhua, jota on kiva piristää ylimääräisillä omilla seikkailuilla… pyri siis olemaan lenkin aikana koirasi kannalta yllätyksellinen, puhu koirallesi ja leiki sen kanssa. Kun koiran keskittyminen sinuun herpaantuu, mene välillä esim. puun taakse piiloon, tai lähde juoksemaan koiraa “pakoon“, jolloin koira pelkää eksyvänsä sinusta, ja pysyttelee tiiviimmin kintereilläsi…
  • pidä “valttia“ mukanasi. Kääpiöpinseri on usein erittäin perso makupaloille tai jollekin lelulle. Tätä koiran suosikkipalkintoa on hyvä pitää lenkillä mukana, jolloin sillä on hyvä syy pysyä mieluummin sinun seurassasi kuin lähteä itsekseen seikkailemaan. Kutsu koiraa lenkin aikana aina välillä luoksesi ja palkitse sitä makupalalla tai leikillä. Paras “vastalääke“ metsästyshaluille on vielä parempi saalis - esimerkiksi lentävä pallo!
  • ole valppaana. Syynä koiran karkaamiseen saaliin perään on yleensä, että koira huomaa riistan ennen omistajaa - ajojahdin hurjassa tiimellyksessä koiran huomiota on huomattavasti vaikeampi saada kääntymään takaisin omistajan puoleen. Ennakointi on kaiken a ja o - jos kuulet pusikosta epäilyttävää rapinaa, näet silmänkulmasta jonkun liikahtavan tai olet hahmottavinasi kaukana edessäpäin tien varrella kyyhöttävän eläimen hahmon: kutsu heti ensin koira luoksesi, kiinnitä sen huomio leikillä tai palkinnolla, ja voit ottaa sen varmuuden vuoksi hihnaankin - ja katso vasta sitten, oliko kyseessä mahdollinen vaaratilanne.

Saalistusvietti on hieno ominaisuus, jota ei ole syytä lähteä pakkokeinoin kitkemään koirasta - se on vain saatava hallintaan ja ohjattava oikeiden toimintojen pariin! On paljon koiraurheilulajeja, joiden harrastaminen edellyttää koiralta hyviä viettiominaisuuksia! Kääpiöpinserillä ei ole oikeutta kilpailla esim. palveluskoiralajeissa tai juoksukisoissa, mutta sehän ei harrastamista estä - etenkin, jos sattuu vielä löytämään suvaitsevaisen treeniporukan.

Jos kääpiöpinserisi omaa hyvän hajuaistin ja suuret halut sen käyttämiseen, voit alkaa kehittämään sen taitoa treenaamalla

  • jälkeä, joka on joko ihmisen tekemä jälki (jolle viljellään matkan varrelle palkinnoksi makupaloja) tai verijälki. Viimeksi mainittu saattaa kuitenkin lisätä koiran metsästysintoa, joten lajia ei suositella karkailuongelmaiselle koiralle.
  • henkilöhakua, jossa yksi tai useampi henkilö piiloutuu maastoon ja koira paikantaa nämä (yleensä ilmavainun avulla). Lajia voi leikkimielellä myös harrastaa niin, että itse koiran omistaja (perheenjäsenistä koiran “suosikki“) piiloutuu. Joku avustaja pitää kääpiöpinseriä sillä välin sylissä niin, ettei se näe piiloutumista. Tämä treeni on myös hyvä apu mahdollisiin karkailuongelmiin: koira huomaa, että isännästä/emännästä saattaa joutua eksyksiin!
  • esine-etsintää, jossa koira paikantaa erilaisia ihmisille kuuluvia esineitä, jotka on sijoitettu mastoon. Lajin leikkimielisessä versiossa piilotetaankin kääpiöpinserin lempileluja maaston, ja palkintona löytämisestä on riehakas leikki!

Voimakkaan taka-ajovietin omaavalle kääpiöpinserille mielekkäitä harrastuksia ovat mm.

  • vinttikoirien ratajuoksu ja maastojuoksu, joissa koira saalistaa viehettä itsenäisesti. Voimakas saalistusvietti ja itsevarma luonne ovat tarpeen. Kannattaa kuitenkin harrastaa vain, jos koira on tottelevainen ja hyvin hallinnassa, sillä vieheen perässä juokseminen lisää koiran saalistusintoa myös radan ulkopuolella.
  • agility, jossa koira saalistaa esteitä ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Laji kehittää koiran tottelevaisuutta saalistustilanteessa. Riittävä saalistusinto on edellytys lajin harrastamiselle - kuten myös luotettava tottelevaisuus, jotta koira ei tee esteitä saalistaessaan omia ratavalintoja.
  • fly ball, jossa koira saalistaa palloa/patukkaa yhteistyössä ohjaajan kanssa, “saalistusmaastona“ neljän esteen pituinen rata. Saalistuksen pitää olla itsenäistä, mutta hallittua (kauko-ohjattua), eli toimintakykyisyys, vahva saalistusvietti ja ehdoton tottelevaisuus ovat jälleen tarpeen.

Kaikkia näitä koiraurheilulajeja harrastettaessa on tärkeää huomioida koiran hyvinvointi - harrasta vain sellaisia lajeja, jotka eivät ole koirasi rakenteelle pitkällä tähtäimellä liian vaativia (aiheuttaen esim. luustokulumia ja rasitusvammoja). Se, että koira pystyy suoriutumaan jostain urheilulajista ja haluaa harrastaa sitä, ei suinkaan vielä tarkoita sitä, etteikö lajilla voisi olla haitallisia sivuvaikutuksia. Muista, että kääpiöpinserilläsi on oltava erinomainen peruskunto ja monipuolisella liikunnalla ja lenkkeilyllä saavutettu hyvä lihaskunto ennen kuin se voi turvallisesti alkaa harrastamaan koiraurheilulajeja - pelkkä viikoittainen juoksutreeneissä tai agilityharkoissa käyminen ei ole koiran kannalta terveellistä kuntoilua, vaan yksipuolista rasitusta, jota tulee vieläpä liikaa kerrallaan suhteessa liikunnan kokonaismäärään. Lihasvaurioita ym. urheiluvammoja ehkäistään tietenkin myös huolellisilla alkulämmittelyillä ja jälkiverryttelyillä.

Saalistusviettiselle koiralle on myös mielenvirikkeeksi tarjolla monenmoisia muitakin hauskoja vietinaktivointileikkejä, joiden opettaminen on koiralle erittäin helppoa (eli niiden harrastaminen ei edellytä omistajalta pitkäjänteisyyttä):

  • Palloleikit ja keppien noutaminen ovat usein takaa-ajosta nauttivan koiran suosikki-leikkejä. Näissä leikeissä pätee kuitenkin ehdottomasti samat säännöt kuin koiraurheilussa: muista alkulämmittely, äläkä leiki kerralla liian pitkään (liikaa on liikaa tässäkin lajissa!) - innokas koira, joka antaa kaikkensa pallon/kepin perään kaahatessaan, saattaa helposti ylirasittaa itseään takaa-ajoleikeissä! Lopeta ennen kuin koira osoittaa rasituksen merkkejä (esim. läähättämistä)

Kaikkia näitä lajeja ja leikkejä on kesän tullen helppo harrastaa kääpiöpinserin kanssa vaikkapa kävelylenkkien aikana. Talven kylmien kelien myötä harrastusmahdollisuudet kuitenkin hupenevat tai loppuvat kääpiöpinserin kannalta kokonaan. Toki monilla paikkakunnilla järjestetään ympärivuotisesti treenejä, mutta on syytä muistaa, että kylmä tai kostea ilma lisää koiran urheiluvammariskiä moninkertaiseksi, vilustumisen vaarasta puhumattakaan. Kokonaan ei leikkimistä ja harrastamista tarvitse kuitenkaan talvellakaan lopettaa - pienelle kääpiöpinserille kun pienikin asunto on jo suuri alue! Hauskoja sadekelien ja pakkaspäivien leikkejä ovat:

  • piiloleikit: pienessäkin asunnossa pystyy hyvin piiloutumaan esimerkiksi verhon taakse, oven taakse tai suuren kaapin sisälle. Jos käytössä on avustaja, joka pitää koiraa, saadaan näin aikaan hauska henkilöhaku-leikki!
  • nannapiilo: pienen pieniä nappuloita kun piilottaa ympäri asuntoa erilaisiin paikkoihin (kuitenkin lähellä lattianrajaa, että koira voi ilman loukkaantumisen vaaraa päästä löytöönsä käsiksi) - siinä riittää haastetta kääpiöpinserillekin! Mitä edistyneempi makupalojen haistaja kääpiöpinserisi on, sitä harvempia nannoja sinun kannattaa yhdellä kertaa piilottaa - näin koira ei törmää herkkuihin sattumalta, vaan joutuu työskentelemään oikein keskittyneesti löytääkseen ne.
  • lelupiilo: samanlainen leikki kuin edellä, mutta nyt voitkin piilottaa koiran lempilelun!

Koirasi voi leikkiä “saaliin tappamista“ esimerkiksi

  • vetoleluilla, joita on hauska kiskoa omistajan kanssa kilpaa ja lopuksi ravistella ja “tappaa“ (älä kuitenkaan anna koiran voittaa vetoleikeissä liian usein, jottei teille tule johtajuusongelmia )
  • purkeilla, muovipulloilla ja laatikoilla, jotka on suljettu tiiviisti ja joihin on laitettu makupaloja houkuttimeksi - niiden avaamisessa riittää puuhaa ainakin vähäksi aikaa!

Vielä sananen leluista: kääpiöpinseri on erittäin leikkisä rotu, ja mikä olisikaan parempaa, kuin että koira voi toteuttaa alkuperäisiä metsästysvaistojaan jokapäiväisissä leikeissään. Aina koiraa ei kuitenkaan kiehdo se eläinliikkeen räikeänkirjava, uutuuttaan (ja kalleuttaan) kiiltävä epämuodostunut muovimöhkäle, jota sille leluksi tarjotaan - huomattavasti hauskempaa voi koiran mielestä olla esimerkiksi vanhoista vaatekappaleista viritetyt solmulelut (vaikka nämä eivät aina tyydytäkään omistajan esteettisyyden tarvetta ;) )! Siis mielikuvitusta kehiin ja tavarat kierrätykseen: jokin vaate, riepu tai muovipullo, jonka olet juuri aikeissa heittää pois, voikin olla kääpiöpinserillesi vielä moneksi päiväksi ilon ja viihteen lähde!

Saalisrikasta kesää toivotellen,
Johanna Tammiala


Artikkeli: Tietoa kääpiöpinserin purennasta

kirjoittanut: Johanna Tammiala
julkaistu: Snautseri-Pinserilehdessä 4/2003

Pienen kääpiöpinseripennun kasvu ja kehitys aikuiseksi yksilöksi on kiehtovaa katsottavaa. Varsinkin ensimmäisen koiran omistajalle se tuo mukanaan paljon uutta ja ihmeellistä, kuten naskaleiden asteittaisen korvautumisen pysyvällä purukalustolla. Hampaiden vaihtuminen on jännittävää seurattavaa kokeneemmallekin koiranomistajalle, sillä vaihe on erittäin ratkaiseva niin purennan laadun kuin hampaiden määrän, sijainnin ja asennon kannalta. Mutta mitä sieltä suusta sitten pitäisi löytyä? Kääpiöpinserin pientä purentaa arvioidessa saa kokeneempikin kasvattaja pitää kielen keskellä suuta, joten kerrataanpa vielä:

Maitohammaspurennassa on hampaita vain 28 kpl, sillä siitä puuttuvat kokonaan kaikki 1. välihampat (P1) sekä kaikki poskihampat eli molaarit (M1-M3). Nämä puhkeavat yleensä viimeisinä kaikista pysyvistä hampaista, eli suunnilleen 5-7 kuukauden iässä.

Maitohampaiden puhkeamisajankohta (suuntaa antava):

  • etuhampaat, eli incisiivit 3-6 viikon iässä
  • kulmahampaat 3-4 viikon iässä
  • välihampaat, eli premolaarit P2, P3 ja P4 4-8 viikon iässä

Pysyvien hampaiden puhkeamisajankohta (suuntaa antava):

  • incisiivit puhkeavat joskus jopa 2 kk:n iässä, yleisimmin kuitenkin 4-5 kk:n iässä.
  • kulmahampaat 4-7 kk:n iässä.
  • premolaarit P2, P3, ja P4 puhkeavat 5-6 kk:n iässä
  • P1 puhkeaa 4-5 kk:n iässä.
  • molaarit puhkeavat 4-7 kk:n iässä.

Kummassakin yläleuanpuoliskossa on pysyviä hampaita:

  • 3 etuhammasta (Incisiiviä, i1, i2 ja i3),
  • 1 kulmahammas (canine, c),
  • 4 väliposkihammasta (premolaaria, P1, P2, P3 ja P4)
  • 2 poskihammasta (molaaria, M1 ja M2).

Kummassakin alaleuanpuoliskossa on pysyviä hampaita:

  • 3 etuhammasta (incisiiviä, i1, i2 ja i3),
  • 1 kulmahammas (canine, c),
  • 4 väliposkihammasta (premolaaria, P1, P2, P3 ja P4)
  • 3 poskihammasta (molaaria, M1, M2 ja M3).

Alaleuanpuoliskossa on siis yksi poskihammas enemmän kuin yläleuassa, ja koko purennassa yhteensä 42 hammasta, mutta molaarien ja premolaarien erottaminen toisistaan voi olla harjaantumattomalle silmälle hieman hankalaa. Siksi ohessa vielä kuva hammaskaaviosta, jonka avulla hampaiden laskeminen voi olla helpompaa. Kuvasta näkyy myös kääpiöpinserille rodunomainen, leikkaava purenta.


Artikkeli: Agilitaajan muistilappu

kirjoittanut: Johanna Tammiala
julkaistu: Snautseri-Pinserilehdessä 2/2000

Muistathan

  • treeneissä koirasi alkulämmittelyn ja jälkiverryttelyn, jotta koirasi lihakset eivät kipeydy
  • mahdollistaa koirallesi raikkaan, sopivanlämpöisen veden juonnin viipyessäsi kisa- tai treenipaikalla tuntia pidempään, etenkin kuumina päivinä, tai jos syötät koirallesi paljon makupaloja (varsinkin kuivaruoan sekä ihmisille tarkoitettujen runsassuolaisten tuotteiden, kuten makkaran ja lihapullien kohdalla)
  • leikata koirasi kynnet säännöllisesti! Liian pitkät kynnet aiheuttavat jo koiran kävellessä epäterveellisen jalan virheasennon, puhumattakaan siitä, mitä ne aiheuttavat koiran hypätessä kovalla alustalla…
  • vahtia koirasi linjoja: pienikin liikapaino aiheuttaa heti ylimääräistä rasitusta koiran nivelille! Toisaalta urheilijakoira ei saa olla laihakaan.
  • ylläpitää koirasi kuntoa: vaativa agilityurheilu on vain hyvän kestävyyden sekä erinomaisen lihas- ja yleiskunnon omaavan koiran harrastus, eikä sovi sohvaperunan kunnonkohotukseen. Agilityyn tarvittava peruskunto hankitaan siis ensin pitkällä aikavälillä säännöllisellä liikunnalla vaihtelevissa ulkoilumaastoissa.
  • kiinnittää huomiota koirasi ruokintaan: urheilijakoiran on saatava riittävän ravinnepitoista sekä laadukasta ravintoa. Aktiivisina kausina koiran energiantarvekin on suurempi kuin tavallisesti.
  • harjoitella koirasi ehdoilla: jos koirasi on haluton hyppäämään, kyseessä ei välttämättä ole motivaation puutetta, vaan taustalla saattavat olla myös rakenteelliset tekijät: koiran sairaus, lihaskipu, loukkaantuminen, kulumat, nikamavaivat, tai yksinkertaisesti koiran rakenteellinen sopimattomuus tähän vaativaan urheilulajiin (kuten liian pieni koko, heikko luusto, tai liian kookas ja raskas rakenne tai liian lyhyet jalat suhteessa selän pituuteen). Kaikkia koiria, kuten ihmisiäkään, ei yksinkertaisesti ole luotu huippu-urheilijoiksi. Silloin kannattaa vakavasti harkita esteiden madaltamista harjoituksissa, tai jopa koiraharrastuslajin vaihtamista.

Aurinkoisia agilitytreenejä ja kesäisiä kisapäiviä toivotellen,
Johanna Tammiala